Inkerin evankelis-luterilainen kirkko Venäjällä täyttää tänä vuonna 400 vuotta. Ensimmäinen suomenkielinen luterilainen seurakunta perustettiin vuonna 1611 Karjalan kannakselle Lempaalaan. Suomen Lähetysseura on toiminut yhteistyössä Inkerin kirkon kanssa vuodesta 1994.
Juhlavuonna Inkerin kirkko haluaa tehdä itseään ja historiaansa tunnetuksi niin Venäjällä kuin muuallakin maailmassa. Juhlavuoden avaa Pyhän Marian kirkossa Pietarissa 16.1. pidettävä juhlajumalanpalvelus.
Suomalaissiirtolaiset veivät luterilaisuuden Inkerinmaalle
Luterilaisuus saapui ensi kerran Venäjälle Moskovaan 1570-luvulla saksalaisten mukana. Venäjän luterilaisuuden toinen haara syntyi, kun Venäjä valloitti Ruotsilta Viron ja Inkerinmaan vuonna 1703. Inkeriin oli siirtynyt paljon suomalaisia Stolbovan rauhan (1617) jälkeen Viipurista ja Itä-Suomesta.
Inkerin luterilaisuudesta tuli Inkerin kansalle koti, jonka avulla se säilytti kansallisuutensa, kulttuurinsa ja äidinkielensä. Kirkko opetti suomen kieltä seurakunnissa jo 1680-luvulta lähtien. Suomenkielisiä kansakouluja oli Inkerinmaalla enimmillään 300. Suomalaiskylät, joita oli parhaimmillaan 800, elivät omaa elämäänsä venäläisen ja ortodoksisen asutuksen keskellä.
Inkerin kirkon kasvu, kukoistus ja tuho
1600-luvun alkupuolella Inkerinmaalle perustettiin useita luterilaisia seurakuntia. Vuonna 1655 niitä oli jo 58. Inkerin kirkon kukoistusaikaa oli varsinaisesti 1800-luku. Lyhyt kukoistusaika osui myös 1920-luvulle, jolloin Lenin vallankumouksen ja joidenkin vaikeiden vuosien jälkeen löysäsi kirkollista politiikkaa.
Stalinin aikana kirkollinen ja kansallinen politiikka muuttui tiukemmaksi. Taitevuotena voidaan pitää vuotta 1927, jolloin otettiin käyttöön laki, jonka mukaan seurakuntaa juridisena henkilönä ei ollut enää olemassa. Monet seurakunnat nääntyivät raskaiden maksujen ja verotaakkojen alle ja lakkautettujen seurakuntien kirkkorakennukset muutettiin elokuvateattereiksi, kerhotaloiksi, varastoiksi, asuntoloiksi, tehtaiksi, urheilu- ja uimahalleiksi, autokorjaamoiksi, jne. Osa raunioitui ja rappeutui käyttökelvottomiksi. Suomalaiset papit karkotettiin ja inkeriläiset papit lähetettiin pakkotyöleireille, joissa useimpien kohtalona oli kuolema. Vuonna 1938 Inkerin kirkko oli lakannut olemasta.
Vuosina 1929–1938 pakkosiirrettiin tai vangittiin noin 60 000 inkerinsuomalaista. Vuonna 1941 Leningradissa oli vielä jäljellä noin 30 000 inkeriläistä, jotka jäivät Leningradin piirityksen motteihin. Arviolta puolet heistä sortui kurjiin oloihin ja 10 000 määrättiin evakuoitavaksi ja kuljetettiin maaliskuussa 1942 ”Elämän tietä” eli Laatokka-järven jäätä pitkin Siperiaan. Kun lasketaan toisen maailmansodan aikana Suomeen lähetetyt ja sieltä takaisin palautetut 55 000 inkeriläistä, jotka myös siroteltiin eri puolille Neuvostoliittoa, karkotettujen inkeriläisten luku nousee yli 120 000:n. Vuosisatoja idän ja lännen taistelutantereena ollut Inkerinmaa oli toisen maailmansodan jälkeen tyhjentynyt inkeriläisistä ja suomensukuisista, runneltu ja monin paikoin poltettu maa.
Kirkko nousee tuhkasta ja raunioista
Stalinin kuoleman (1953) jälkeen alkoi inkeriläisten paluu Siperiasta ja muilta Neuvostoliiton alueilta. Petroskoihin Karjalaan rekisteröitiin ensimmäinen inkeriläisten seurakunta vuonna 1970 ja varsinaisesti Inkerinmaalle Pushkiniin 1977. Siellä kasvoivat Arvo Survo, josta tuli Inkerin kansan herättäjä, ja Aarre Kuukauppi, josta tuli nykyisen Inkerin kirkon ensimmäinen inkeriläinen piispa vuonna 1996.
Ortodoksikirkon 1000-vuotisjuhlasta 1988 alkoi uskonnollisten yhteisöjen vapautuminen. Inkeriläinen Kupanitsan kirkko saatiin takaisin samana vuonna, ja se laukaisi prosessin, joka johti Inkerin kirkon uudestisyntymiseen. Vuonna 1991 rekisteröityjä seurakuntia oli jo 16. Alkoi huima kirkkojen jälleenrakennusvaihe.
Nykyisin Inkerin kirkolla on yli 80 seurakuntaa entisellä Inkerinmaalla, Karjalassa, sukukansojen parissa ja eri puolella Venäjää Siperiaa myöten. Ne ovat syntyneet yleensä siellä olleiden inkeriläisten aloitteesta.
Kohti tulevaisuutta
Inkerin kirkko on jälleen taitekohdassa. Kirkko on nykyisin virallisesti venäjänkielinen suomen kielen jäädessä jo vähemmistökieleksi muutamien muiden kieliryhmien kanssa. Toiminnallisesti ja hallinnollisesti Inkerin kirkko on itsenäinen, mutta taloudellisesti se ei tule vielä toimeen omillaan. Seurakuntien talous on usein ulkomaisen avun, lähinnä suomalaisen ystävyysseurakuntatyön varassa.
Suomen Lähetysseura on tehnyt yhteistyötä Inkerin kirkon kanssa vuodesta 1994. Lähetysseura tukee erityisesti kirkon työntekijäkoulutusta, lähetystyötä Keski-Venäjällä, Pietarissa, Vienan Karjalan ja Muurmanskin alueilla, kirkon diakonia- ja perhetyötä sekä hallinnon ja tiedotuksen vahvistamista.
Juhlia pitkin vuotta
Kesäkuun 11. päivänä Skuoritsan seurakunnassa on Musiikkijuhla 400-vuotisjuhlan merkeissä. Luvassa on myös muita musiikkitapahtumia.
Juhlavuoden pääjuhla on 30.7. pidettävät hengelliset kesäjuhlat Moloskovitsan kirkon raunioilla Länsi-Inkerissä. Moloskovitsan rauniot ovat ainoat 1600-luvulta peräisin olevan kirkon jäänteet. Kirkko suljettiin vuonna 1937, minkä jälkeen siitä tehtiin juuresvarasto. Sunnuntaina 31.7. ympäristön kirkoissa on juhlaan liittyvät jumalanpalvelukset.
Lisäksi juhlavuoden aikana eri seurakunnat järjestävät omia juhliaan mm. Petroskoissa ja Narvassa. Nuorilla on omia tapahtumia, ja vuoteen sisältyy myös näyttelyitä.
Tuulikki Vilhunen / Pietari
Lue myös: Inkerin kirkon lahja lähetystyölle: 150-vuotista lähetystyötä muistettiin myös Pietarissa
