Rahoituksen määrä
Viisitoista vuotta sitten Kööpenhaminan ilmastokokouksessa esitettiin 100 miljardin Yhdysvaltain dollarin tavoite kansainväliselle ilmastorahoitukselle. Tämä määrällinen tavoite oli poliittinen kompromissi paremman tiedon puutteessa.
Tilaisuudessa tutkija Sandra Guzmán Luna muistutti, että nykyisin tiedeperustaisia arvioita ilmastokriisin aiheuttamista kustannuksista ja vihreän siirtymän vaatimista investoinneista on kerääntynyt runsaasti. Arviot vuotuisista rahoitustarpeista liikkuvat yhteensä tuhansissa miljardeissa euroissa. Ne luovat perustan neuvotella siitä, miten vastataan kehittyvien maiden tarpeisiin ja prioriteetteihin laillisesti sitovan Pariisin ilmastosopimuksen edellyttämällä tavalla.
Marshallinsaarten ilmastolähettiläs Kathy Jetnil-Kijiner kuvasi vain pari metriä meren pinnan yläpuolella sijaitsevalle kotimaalleen laadittua kunnianhimoista sopeutumissuunnitelmaa, jonka toteutuksen hintalappu on noin 35 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Kun maan vuotuinen bruttokansantuote on hieman vajaa 300 miljoonaa, on selvää, että ilman kansainvälistä tukea merivesi tulee nielemään saarivaltion elinkeinot ja kulttuurin.
Rahoituksen toteutustavat
Kysymys mittakaavasta nostaa esiin tarpeen määritellä rahoituksen luonnetta. Kun EU:n ja monien muiden rahoittajamaiden velkataakat kasvavat, mailla ei ole poliittista halukkuutta ohjata veronmaksajien rahoja tuhansien miljardien tarpeisiin vastaamiseksi. EU:n ilmastorahoituksen pääneuvottelija Outi Honkatukia korostaa Bakun todennäköisesti päättyvän pettymykseen, jos odotukset ovat korkealla uudesta rahoitustavoitteesta. Vastaavasti on epätodennäköistä, että EU ja muut länsimaat onnistuvat tavoitteissaan laajentaa sitovassa rahoitusvastuussa olevien maiden joukkoa nykyisestä vuonna 1992 tehdystä rajanvedosta.
Siksi yksityiseltä sektorilta odotetaan merkittävää panosta. Kaikkien osapuolten odotetaan kääntävän rahoitusvirtansa vastaamaan Pariisin sopimuksen ilmastotavoitteita. Työtä riittää eritoten fossiilisten polttoaineiden saralla: Kansainvälinen valuuttarahasto arvioi fossiiliteollisuuden tukien ja ulkoiskustannusten liikkuvan seitsemässä tuhannessa miljardissa dollarissa. Institutionaalisilla sijoittajilla arvioidaan olevan yli neljän tuhannen miljardin dollarin edestä joukkovelkakirjalainoja ja osakkeita fossiiliyhtiöissä.
Siksi uuden rahoitustavoitteen alla tulisi olla konkreettisia kirjauksia keinoista, joilla saastuttavaa teollisuutta tuupitaan kohti ilmastokriisin ratkaisuja. Tarvitaan myös valtioiden sitoumuksia perata ympäristölle tai ilmastolle vahingolliset tukijärjestelmänsä oikeudenmukaisen siirtymän mahdollistamiseksi.
Euroopan parlamentin entisen varapuheenjohtajan Heidi Hautalan mukaan on tärkeää, että rahoitusvirtakeskustelu ei toimi savuverhona löysille sitoumuksille lahjarahoituksesta. Molempien suhteen on toimittava kunnianhimoisesti osana uuden rahoitustavoitteen toteutusta.
Rahoituksen kohdentuminen
Yksityisen rahoituksen integroiminen osaksi ilmastorahoituskokonaisuutta on pulmallista myös sen kohdentumisen vuoksi. Rahoituksen toivotaan jakautuvan tasapainoisesti ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja hillinnän välillä. Köyhien maiden toiveena on myös saada selkeä kirjaus tuesta ilmastotuhojen korvaamiseksi.
Yksityinen ja markkinaperustainen rahoitus kohdistuu lähinnä keskituloisten maiden hillintätoimiin. Velkainstrumentein kanavoitu rahoitus on toki kätevää rahoittajamaille, mutta kohtalokasta globaalissa etelässä, jossa monet maat kamppailevat Ukrainan sodan ja koronapandemian syventämässä velkakurimuksessa. Tätä velkatakkaa ei ole enää varaa kasvattaa ilmastotyön nimissä, minkä vuoksi lahjamuotoisen rahoituksen merkitys korostuu erityisesti köyhimpien maiden tukemisessa ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.
Tuen saavutettavuus haavoittuville ryhmille
Kysymys on myös rahoituksen saavutettavuudesta. Aiemman ilmastorahoitusvelvoitteen toimeenpanosta on opittu, että ilman uudistuksia rahoitus kulkee reittejä, jotka suosivat suuria kansainvälisiä toimijoita. Monien pienien valtioiden saati niiden kansalaisjärjestöjen tai kuntien on käytännössä mahdotonta päästä osaksi näitä rahavirtoja. Aikaavieviin ja monimutkaisiin rahoitusprosesseihin ei välttämättä löydy resursseja. Tämän seurauksena monien haavoittuvien ryhmien ihmisoikeuksien toteutuminen köyhissä tai konflikteissa kärsivissä maissa jää huomiotta.
Rahoitustavoitetta koskevien kirjausten ohella on luotava väkeviä signaaleja ja konkreettisia toimenpiteitä monitahoisen kansainvälisen rahoitusarkkitehtuurin uudistamiseksi ihmisoikeusperustaisesti. Tuen tulee ohjautua sitä eniten tarvitseville yhteisöille, kuten vammaisille henkilöille tai alkuperäiskansoille. Esimerkiksi tällä hetkellä sopeutumisrahoituksesta vain 17 prosenttia ohjautuu paikallistoimijoille.
Kuten YK:n ihmisoikeuskomissaarin toimistossa työskentelevä johtaja Todd Howland kiteyttää, uusi ilmastorahoitustavoite tarjoaa kriittisellä hetkellä mahdollisuuden muuttaa suuntaa. Se onnistuu kuitenkin vain, jos ihmisoikeudet ovat uuden tavoitteen ytimessä.
Jännitteistä huolimatta osapuolia yhdistää käsitys tavoitteen kunnianhimoisuudesta sekä oikeudenmukaisuudesta, ja aiemman tavoitteen toteuttamista koskevista virheistä halutaan oppia. Ilmastokriisin kiireellisyys ymmärretään, eikä mutkikkaiden rahoitusneuvottelujen haluta venyvän karujen realiteettien edessä. Osapuolet tuntevat hyvin toistensa näkemykset. Kuitenkin koska tekniset neuvottelut tuottivat vain laihoja tuloksia, ratkaisut tullaan todennäköisimmin näkemään poliittisten johtajien kompromisseina.
Teksti: Lähetysseuran johtava vaikuttamistyön asiantuntija Niko Humalisto ja Fingon ilmastoasiantuntija Ada Virnes
