Hannele Tulkki-Williams ja Folkers Williams tutustuivat Etelä-Afrikassa vaellusharrastuksen parissa, mutta heitä yhdisti muukin: halu auttaa ja palvella ihmisiä vaikka toisella puolella maailmaa.
”Meille on yhteistä rakkaus luontoon ja halu vaikuttaa myönteiseen muutokseen maailmassa. Yhteinen polkumme on vienyt meitä ympäri maailman, ja nyt Senegalista on tullut kotimme”, kertoo Hannele Tulkki-Williams, 30.
Hän toimii alueellisena ohjelmapäällikkönä Lähetysseurassa. Hänen työnsä piiriin kuuluvat Länsi- ja Pohjois-Afrikka, Lähi-itä sekä Pakistan.
Folkers Williams, 29, toimii organisaatioiden ja hyvän hallinnon kehittämisen asiantuntijana. Pariskunta asuu Senegalin pääkaupungissa Dakarissa, mutta työ vie heidät usein Fatickiin, jossa sijaitsee luterilaisen kirkon keskustoimisto.
Lapsuus Pretoriassa
Hannele lähti Miehikkälästä opiskelemaan valtiotieteitä Helsingin yliopistoon. Vaihtovuoden aikana Hannele opiskeli Etelä-Afrikassa Stellenboschin yliopistossa, jossa hän tutustui Folkersiin vaellusharrastuksen kautta. Vaihdon jälkeen hän palasi Etelä-Afrikkaan ja työskenteli muun muassa YK:n pakolaisjärjestön palveluksessa.
Folkers kasvoi Pretoriassa, yhdessä Etelä-Afrikan pääkaupungeista, ja asui myöhemmin pienemmässä Oudtshoornissa ja lopulta Länsi-Kapin maakunnassa pikkukaupungissa, jossa hän opiskeli työpsykologiaa Stellenboschin yliopistossa. Sen jälkeen hän oli neljä vuotta samalla yliopistolla töissä johtajuusinsituutissa, jossa koulutettiin nuoria eri puolilla Afrikkaa demokratiasta, ihmisoikeuksista ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta.
”Työni vei minut moneen Afrikan maahan ja syvensi intohimoani tuota mannerta ja sen mahdollisuuksia kohtaan”, Folkers kertoo.
Hannele Tulkki-Williams osallistui muiden naisten kanssa ruuan valmistukseen Diouroupin kylässä.
Kävellen halki Uuden-Seelannin
Häämatka vuonna 2017 ei ollut tavallisimmasta päästä. Aviopari vaelsi Uuden-Seelannin halki Te Araroa -reitillä, jolla kilometrejä kertyi huikeat 3000. Samalla he keräsivät varoja kehitysmaiden naisten yrittäjyyden ja toimeentulon edistämiseksi Naisten Pankin kautta. ”Se, että 128 päivän ajan kannoimme elämäämme rinkoissa ja etenimme paikoin vaikeissa maastoissa ja vaihtelevissa sääolosuhteissa, hioi meistä tiimin”, Hannele toteaa.
”Vaeltaminen, kävely, on kaikessa yksinkertaisuudessaan asia, jota arvostamme. Se on usein meditatiivista, auttaa asettamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja palaamaan peruskysymysten äärelle, kun hetkellisesti muu elämän ’melu’ taukoaa. Vaeltaminen muistuttaa myös siitä, kuinka vähän materiaalia tarvitsemme selviytyäksemme ja ollaksemme onnellisia. Polkujuoksukin on meille tärkeä harrastus.”
Uuden-Seelannin retken jälkeen Hannele ja Folkers muuttivat Helsinkiin. Folkers toimi ennen Lähetysseuran työn alkamista Stellenboschin yliopiston kehittämis- ja alumniosaston Pohjoismaiden edustajana.
”Elinikäisiä ystäviä”
Ystävät kehuivat Hannelelle Lähetysseuraa, ja hän saikin sieltä työn rauhan ja sovinnon yksikössä.
”Lähetysseura on työyhteisö, jossa olen saanut elinikäisiä ystävyyksiä. Arvostan valtavasti sitä osaamista, jota tässä työyhteisössä on. Jokaisella kohtaamallani lähetysseuralaisella on myös upeita tarinoita erilaisista kohtaamisista ympäri maailmaa.”
Hannele ehti olla tehtävässä noin vuoden ennen Senegaliin muuttoa. Juuri ennen lähtöä, kesällä 2019, pariskunta vaelsi Islannin eteläisimmästä pisteestä pohjoisimpaan.
”Vaelluksemme, 600 kilometriä, oli lyhyempi kuin Uudessa-Seelannissa, mutta olosuhteet olivat rajut”, Hannele toteaa. ”Atlantin myrskyt eivät paljon itsestään varoittaneet. Kuitenkin kaikilla reiteillämme meillä on aina ollut olo, että olemme hyvissä käsissä.”
Viime kesänä oli tarkoitus vaeltaa ranskalaisten Alppien halki, mutta koronan takia se siirtyy myöhemmäksi.
Ainutlaatuinen kulttuuri
Työ imaisi Folkersin ja Hannelen heti mukaansa Senegalissa.
”On innostavaa ja jännittävää oppia elämään uudessa kulttuuriympäristössä”, Folkers toteaa.
”Senegalissa on ainutlaatuinen kulttuuri ja historia. Sijainti Sahelin alueen ja trooppisemman etelän puolivälissä merkitsee myös sitä, että ilmasto on hyvin erilainen maan eri osissa.”
”Arvostamme senegalilaiseen kulttuuriin syvään juurtunutta avoimuutta, suvaitsevaisuutta ja diplomatiaa”, Hannele sanoo.
”Kulttuurit ja uskonnot elävät rinta rinnan, ja toisten juhlapyhiin osallistutaan vastavuoroisesti. Ihmiset eivät ole poteroituneita vaan pyrkivät ymmärtämään toisiaan silloinkin, kun maailmankuvat eroavat toisistaan.”
Hannelen toimenkuva alueellisena ohjelmapäällikkönä Länsi-Afrikan, Lähi-idän ja Pakistanin alueella on laaja. Tällä hetkellä hän vastaa erityisesti Senegalin ja Mauritanian hanketyöstä.
Lähetysseuran yhteistyökumppanina on Senegalin luterilainen kirkko ja Mauritaniassa Luterilainen maailmanliitto.
”Hankkeita on useampi, niin seurakunta- kuin ulkoministeriörahoitteisia, ja työ todella monipuolista”, Hannele toteaa.
Folkersin työn painopisteenä on samalla alueella Lähetysseuran yhteistyökumppanien organisaation kehittäminen.
“Teen työtä yhdessä kirkkojen ja järjestöjen johdon kanssa vahvistaaksemme niiden hallintoa ja itsekannattavuutta. Aluksi tein työtä vain Senegalin luterilaisen kirkon kanssa.”
Folkersilla on työssään paljon hyötyä MBA-tutkinnosta, jonka hän on suorittanut skotlantilaisessa Edinburgh Business School -yliopistossa.
Moni asia yhdistää
Kirkko vaikuttaa yhteiskunnassa, jonka väestöstä 95 prosenttia on muslimeja. Hannele toteaa, että vuosikymmenten aikana kirkko on vakiinnuttanut asemansa yhteiskunnassa ja tavoittaa suuren määrän haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä.
Senegalin hienous toimintaympäristönä on sen suvaitsevainen ja avoin ympäristö, jossa uskontodialogilla on vahva rooli ihmisten arjessa.
”Kun osallistun vaikkapa lastensuojelukoulutukseen, alussa katsotaan ensin yhdessä, mitä lasten kohtelusta sanotaan Raamatussa ja Koraanissa”, Hannele kertoo.
”On tärkeää etsiä asioita, jotka yhdistävät ihmisiä ja kansoja. Aina tulee olemaan erottavia tekijöitä, mutta uskon että jokaista erottavaa tekijää vasten löydämme aina myös yhdistäviä asioita. Siinä piilee ihmisyyden kauneus.”
Hannele ja Folkers uskovat, että Senegalin kirkolla on hyvä tulevaisuus. Se laajentaa aktiivisesti toimintaansa ja on äskettäin perustanut uuden seurakunnan Tambacoundaan maan sisäosassa.
”Vaikka kirkon jäsenmäärä on vain reilun seitsemän tuhannen luokkaa, minua hämmästyttää edelleen, kuinka moninaisia rooleja kirkko voi ottaa riippumatta koostaan ja resursseistaan”, Hannele sanoo.
”Kirkko työskentelee aktiivisesti esimerkiksi koulutuksen, terveyden ja ympäristöasioiden parissa. Kieliasioissakin on kokeneita ammattilaisia. Tänä vuonna valmistui sereer-ranska -sanakirja ja raamatunkäännöstyö pulaarin kielelle on edennyt loppusuoralle.”
Jumalanpalveluksia verkossa
Hyvää mieltä tuottaa Folkersille se, kun haasteita ja ongelmia saadaan yhdessä ratkaistua. “Minua ilahduttaa myös, kun huomaan yhteistyökumppaniemme vahvistuvan ja kun näen, miten Lähetysseuran työ auttaa heitä toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla.” Vaikeuksia tuottavat päivittäiset sähkökatkot Fatickissa ja verkkoyhteyden katkeilu.
Hannele nostaa ilonaiheiden kärkeen kohtaamiset. ”Liikumme työssämme paljon ja tapaamme ihmisiä. Myös jokainen työn tulos, jota saan olla todistamassa, tekee minut erityisen iloiseksi.”
Koronapandemian vaikutukset ovat näkyneet jo pitkään Senegalissakin. Rajoituksia on ollut maskipakosta yöllisiin liikkumiskieltoihin, mutta viime aikoina niitä on vähän kevennetty ja rokotukset ovat käynnissä.
Kokoontumisrajoitukset vaikuttivat pitkään luterilaisen kirkon työhön. Se lähetti jumalanpalveluksia verkossa suoratoistona ja jakoi hygieniatarvikkeita. Säännöllisten radiolähetystensä kautta kirkko on myös jakanut koronaan liittyvää tietoa.
Polkujuoksua ja purjehdusta
Saharan laidalla vaellusretkien tilalle on löytynyt muuta: tenniksen pelaamista ja purjehtimista pienillä, urheiluun sopivilla hobie cat -katamaraaneilla. Polkujuoksuakin voi harrastaa.
Hannelea ja Folkersia on alusta asti yhdistänyt muukin kuin harrastus.
”Meille on yhteistä se, että sanomme lähtökohtaisesti kyllä mahdollisuuksille elämässä. Samoin se, että haluamme palvella ja auttaa myönteisen muutoksen tekemisessä”, Hannele sanoo. ”Minulle on yleensä vasta jälkikäteen selkiytyneet ne syyt, miksi asiat ovat menneet elämässä kuten ovat menneet.”
”Olin jo nuorena utelias ja kiinnostunut yhteiskunnasta ja maailmasta. Eläköitynyt isäni oli merimies, ja lapsuudessa jokainen iltasatu oli tarina maailmalta. Ehkä tämä sytytti kipinän.”
”Olen ajatellut nuoresta lähtien, että vain asettumalla toisten asemaan voimme aidosti yrittää ymmärtää muita. Lähetystyö ei oikeastaan koskaan ollut minulla mielessä. Olen pikemminkin ajatellut, että teinpä mitä tahansa elämässä, olen aina eräänlaisessa palvelustehtävässä.”
“Minullakin on aina ollut halu auttaa ja palvella muita”, Folkers kertoo. Hänen ensimmäisen työpaikkansa johtajuuden kehittäjänä useissa Afrikan maissa sai hänet heti syttymään kansainväliselle työlle.
Kiitos tukijoille
Vaikka yhteinen elämä on ollut jatkuvaa rajojen ylittämistä, liikkeellä oloa ja uusiin kulttuureihin kotiutumista, Hannelelle ja Folkersille on tärkeää pitää ankkuriaan kiinni Suomessa.
”Olen todella kiitollinen siitä yhteydestä, joka meillä on tukijaseurakuntiimme”, Hannele sanoo.
”Joskus juuri vaikeana hetkenä olen saanut viestin jostakin seurakunnasta, josta kerrotaan, että meitä muistetaan rukouksissa ja kysellään kuulumisia. Tämä on ollut todella rohkaisevaa. On sellainen tunne, että tällä polulla emme todellakaan ole yksin.”
Tämä juttu on julkaistu Lähetyssanomien numerossa 4/2021.
Teksti Pirre Saario
Nyt kun olet täällä…
… meillä on pieni pyyntö. Laitamme osan Lähetyssanomien jutuista ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi tutustumaan kaukaisiin kulttuureihin, lukemaan työstämme eri puolilla maailmaa ja sukeltamaan ihmisten tarinoihin.
Lehti on kuitenkin meille tärkeä tulonlähde – ja pyydämmekin, että tilaat Lähetyssanomat ja samalla tuet lähetystyötä ja kehitysyhteistyötä maailman köyhimmissä maissa syrjäytettyjen ihmisryhmien parissa. Tästä pääset tilaussivulle.
