Yläkoulun 8. luokalla oleva George pyyhältää sisään. Hän on tulossa matematiikan tukiopetustunneille, joita on järjestetty koulujen loma-aikana. Ongelmana on vaan, että hän on kaksi tuntia myöhässä. Onneksi opettajana toimiva Suomen Lähetysseuran harjoittelija Hanna Sarikka on hyvin joustava. Hän on valmis ottamaan pojan vastaan ja uhraamaan osan lounastuntiaankin pojan opastamiseen. Onhan Georgella hyvä syykin myöhästymiseen; hän on ollut hankkimassa puuttuvia henkilöllisyyspapereitaan.
Botswanan toiseksi suurimmassa kaupungissa, Francistownissa, toimii Botswanan luterilaisen kirkon alaisuudessa Tsholofelong-ohjelma (”Toivon paikka”). Ohjelman tavoitteena on auttaa orpoja ja syrjäytymisvaarassa olevia lapsia ja nuoria eteenpäin koulutiellä aina aikuisuuteen asti. Sen piirissä on 30 päiväkoti-ikäistä, noin sata kouluikäistä ja 15 ammattikoulutuksessa olevaa lasta ja nuorta. Myös heidän vanhempansa, useimmiten yksinhuoltajaäidit tai -isoäidit, saavat tukea ohjelman kautta. Tsholofelong on Suomen Lähetysseuran kummityön tukema ohjelma.
Hannalta uskaltaa kysyä, koulussa ei
Hanna Sarikka on Lahdesta kotoisin oleva, Tampereella opiskellut ja juuri valmistunut matematiikan ja fysiikan opettaja. Hän on tehnyt opinnäytetyönsä matematiikan oppimisvaikeuksista ja siitä, miten joskus vaikeuksia aiheuttavat negatiiviset asenteet matematiikkaa kohtaan voitaisiin muuttaa. Hän on myös käynyt Lähetysseuran nuorille aikuisille tarkoitetun esikoulutuskurssin, jonka jälkeen on mahdollisuus hakea harjoitteluun Lähetysseuran työalueille.
”Olin alun perin menossa Kuken kylään Länsi-Botswanaan. Tämä suunnitelma sitten kariutui, koska Kukessa ei ollutkaan harjoittelunohjaajaa suomalaisen lähetystyöntekijän palattua Suomeen. Seuraavaksi paikaksi minulle tarjottiin Francistownia ja se osoittautuikin oikein sopivaksi. On mukavaa, kun saa tehdä oman alan töitä toisessa maassa”, Hanna kertoo.
Hanna on pitänyt Francistownissa koululomalla matematiikan tukiopetustunteja ammattikoulussa automekaanikkolinjalla opiskelevalle Tshokololle, sähköpuolta opiskelevalle Ngwisanyille ja yläkoulujen oppilaille. Kaikki oppilaat ovat nuoria, jotka ovat useiden vuosien ajan olleet Tsholofelong-ohjelman piirissä ja kulkevat nyt kukin omilla asteillaan kohti aikuisuutta ja ammattia. Kaikille heille on yhteistä se, että he kokevat matematiikan hyvin vaikeaksi ja osa heistä on jo melkein luovuttanut sen suhteen. Kun pienestä pitäen kuulee jopa opettajien suusta matematiikan olevan vaikeaa, sen ottaa totuutena.
”Me olemme opiskelleet näiden Hannan tarjoamien tukituntien aikana matematiikan eri osa-alueita, joiden kanssa meillä on ollut ongelmia koulussa. Emme ole oikein ymmärtäneet eri konsepteja, mutta näistä lisätunneista on ollut meille kovasti apua. Hanna opettaa meitä hyvin, hänellä on hyvä yhteistyön henki ja niinpä meidän on helppo ymmärtää asioita ja kysyä, jos emme ymmärrä. Koulussa pelkäämme kysyä, sillä luokkakaverit nauravat ja pilkkaavat helposti. Se saa meidät menemään lukkoon”, kertovat Steven ja David, yläkoulun päättöluokalla olevat entiset Tsholofelong-ohjelman lukutaitoluokkalaiset.
”Olemme ajatelleet että matematiikka on hyvin vaikea aine. Tosiasia varmaan kuitenkin on, että se ei ole niin vaikea; tarvitaan vain paljon harjoitusta. Saamme koulustakin harjoitustehtäviä, mutta joskus emme tee niitä, koska luovutamme. Ajattelemme että emme me pysty niitä tekemään koska ne ovat vaikeita. Ongelma on täällä päässämme, asenteissamme”, tunnustavat pojat naputtaen pääkoppaansa.
Onnistumisen kokemuksia puolin ja toisin
”Kun aloitin, en oikein tarkkaan tiennyt mitä tulen täällä tekemään”, kertoo Hanna.
”Kun sitten pikkuhiljaa aloin tutustua oppilaisiin ja tehdä tehtäviä heidän kanssaan, olemme saaneet onnistumisen kokemuksia molemmin puolin. Joidenkin lasten kohdalla huomaa, että matematiikka ei todellakaan ole mieluinen oppiaine. Sitten kun olemme tehneet joitain harjoituksia ja oppilas on oivaltanut jotain ja innostunut, se palkitsee opettajankin. Minulle itselleni on hyvin tärkeää, että matematiikkaa ei nähtäisi vain jonain pakollisena pahana vaan että se on hauskaa ja jopa yksinkertaistakin.”
”Olen huomannut jonkin verran eroja Botswanan ja Suomen matematiikan opetussuunnitelmissa. Täällä Botswanassa esimerkiksi matriiseja opetellaan jo yläkoulussa, Suomessa niihin tutustutaan vasta yliopistossa. Suomessa taas trigonometrisia funktioita käydään läpi yläkoulussa, kun taas täällä yläkoululaisille ne ovat vieraita. Toinen asia, jonka olen huomannut, on negatiivisten lukujen kanssa työskentelyn vaikeus. Täällä ne tuntuvat tuottavan ongelmia kautta linjan, kun taas esimerkiksi murtoluvut menevät kuin vettä vaan.”
David ja Steven kertovat kovasti iloinneensa siitä, että he ovat oppineet joitain yksinkertaisempia, lyhyitä tapoja ratkaista laskutehtäviä.
”Vaikuttaa siltä, että täällä opetetaan asioita pitkälti ulkoaoppimisen kautta. Opetellaan tietty resepti sille, miten jokin tehtävä lasketaan. Minä pyrin siihen, että oppilas hoksaisi ajatuksen tehtävän takana ja ratkaisisi sitten tehtävän ajattelemalla loogisesti. Oli mukava kuulla tänään, kuinka eräs oppilas sanoi, että hän pitää minun tavastani opettaa. Se tuntui hyvältä”, Hanna iloitsee.
Hannan harjoittelu Francistownissa kestää kolme kuukautta. Siinä ajassa ei ehdi ihmeitä tehdä, mutta on hieno ja arvokas asia, että muutamienkin viikkojen opetuksen aikana oppilaat ovat saaneet onnistumisen elämyksiä ja kokeneet, että he pystyvät ratkaisemaan matemaattisia tehtäviä. Jospa jokin sisällä olisi liikahtanut sen verran, että he jatkossakin ’tarttuvat härkää sarvista’ eivätkä juokse karkuun.
Teksti ja kuvat Marja Alastalo
(kirjoittaja on Botswanan kummiyhdyshenkilö)
……………………………
Toivon paikka – kummityötä Botswanassa
Botswanan pieni evankelisluterilainen kirkko (noin 20 000 jäsentä) toimii myös Francistownin köyhimmillä alueilla. Francistownin aikuisväestöstä noin puolella on hiv-tartunta. Suurin osa perheistä koostuu äidistä ja lapsista.
Kirkon kummiohjelma tunnetaan nimellä Tsholofelong, ’Toivon paikka’. Sen kautta apua saa vuosittain noin 150 lasta ja nuorta. Perheiden tilanne kartoitetaan kotikäynneillä, ja sen mukaisesti koululaisille ja heidän huoltajilleen tarjotaan niin materiaalista, henkistä kuin hengellistäkin tukea. Nuorille pyritään löytämään mahdollisuuksia jatkaa opintojaan ammattiin saakka.
Kummiohjelma auttaa perheitä, joilla on vaikeuksia selviytyä pakollisista koulumaksuista. Lapset ja nuoret saavat koulupuvut, kengät sekä koulutarvikkeita. Oppilaiden koulunkäyntiä seurataan säännöllisin kotikäynnein ja kouluvierailuin.
Koulujen lomien aikana kirkko järjestää lapsille leirejä ja työpajoja, joissa opitaan sosiaalisia taitoja ja keskustellaan nuoria kiinnostavista aiheista.
Tule kummiksi – voit muuttaa kehitysmaan lapsen elämän
Suomen Lähetysseuran kummityö on pitkäjänteistä ja luotettavaa kristillistä työtä lasten koulunkäynnin tukemiseksi ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Kummien tuki käytetään kummilasten koulunkäyntikuluihin sekä tarvittaessa terveydenhuoltoon ja muihin välttämättömiin elinkustannuksiin. Kummin tuki muuttaa lapsen elämän.
Juuri nyt etsimme uusia kummeja muun muassa Kiinaan ja Senegaliin. Kummiksi voi liittyä osoitteessa www.suomenlahetysseura.fi/kummit tai soittamalla 020 7127 201.
Haluatko harjoittelijaksi tai vapaaehtoistyöhön ulkomaille?
Loppuvuoden 2014 ja vuoden 2015 vapaaehtois- ja harjoittelupaikkoja ulkomaille voi hakea vielä 28.8. asti. Katso lisätietoja tästä.
