CMC-mielenterveysjärjestö on vienyt Nepalissa jo noin 70 kouluun lapsiystävällisen opetustavan. Virikkeiden tärkeys ja lasten kehityspsykologia ovat olleet opettajille ja vanhemmille jotain aivan uutta. Kaikki ovat innoissaan uusista toimintatavoista – eivätkä vähiten oppilaat. Nenäpäivä-keräys tukee lapsiystävällisiä kouluja Nepalissa.
– Pikkuhiljaa alamme nähdä tuloksia, ja hallitus alkaa olla vakuuttunut työmme tärkeydestä, toteaa CMC:n johtaja Ram Lal Shestra.
Centre for Mental Health and Counselling Nepal (CMC) on yksi Suomen Lähetysseuran kehitysyhteistyökumppaneista Nepalissa. Se tekee uraauurtavaa mielenterveystyötä maassa, jossa hallitus ei tue sitä millään tavalla.
– Haaveenamme on saada mielenterveystyö kestävälle pohjalle Nepalissa ja kaikki osapuolet sitoutettua mukaan työhön.
Osapuolilla Ram Lal tarkoittaa hallituksen lisäksi terveysalan työntekijöitä, koulujen opettajia ja vanhempia. CMC toteuttaa tällä hetkellä neljää hanketta, joista Lähetysseura tukee kahta: lasten mielenterveystyötä ja yhteisömielenterveystyötä.
Oppimistulokset alkoivat parantua
Methinkotin kylän asukkaista valtaosa on alakastisia, daliteja. Kylä käsittää muutaman pienen kauppakojun, pari taloa ja koulun. Suurin osa koulun oppilaista asuu kylän ulkopuolella, kävelymatkan päässä. Koulussa on mahdollista opiskella viidennelle luokalle asti, minkä jälkeen koulua on vaihdettava.
CMC on toiminut tässä noin 160 oppilaan koulussa neljä vuotta. Kaikki koulun kahdeksan opettajaa on koulutettu sekä käyttämään lapsiystävällistä opetusmenetelmää että tunnistamaan mielenterveysongelmia.
– Kukaan opettajista ei halua vaihtaa takaisin vanhaan, vaikka aluksi uuden menetelmän opiskeleminen tuntui työläältä, tukiopettajan toimiva Kamal Tsimorin kertoo.
Muutos on kuitenkin ollut dramaattinen. Niin oppilaat kuin opettajatkin tulevat kouluun mielellään, oppimistulokset ovat parantuneet ja poissaolot sekä koulun keskenjättäminen vähentyneet merkittävästi. Oppilaiden vanhemmat eivät aiemmin tulleet käymään koulussa edes kutsuttuina. Nyt hekin osallistuvat mielellään ja heidän mielipiteitään kuunnellaan.
Virikkeet jotain uutta
CMC toteuttaa lapsiystävällistä menetelmää 69 koulussa. Se tarkoittaa muun muassa tukea materiaalihankintoihin. Perinteisissä hallituksen kouluissa tilat ovat hyvin virikkeettömiä eikä leluja, pelejä tai edes koulutarvikkeita ole aina saatavilla. CMC tuottaa kouluille yksinkertaisia välineitä.
Toisaalta menetelmä tarkoittaa sitä, että opettajat luopuvat lasten ruumiillisesta kurittamisesta, mikä on varsinkin maaseudulla yleistä. Opettajia myös koulutetaan lasten kehitykseen, luovuuteen ja yksilölliseen oppimiseen liittyvissä asioissa. Tietämys lasten kehityksestä on Nepalissa hyvin puutteellista. Laissakaan ei ole mitään mainintaa lasten ruumiillisesta kurittamisesta.
CMC on kouluttanut opettajia myös tunnistamaan mielenterveyteen liittyviä ongelmia. Oppilaille, jotka kärsivät esimerkiksi käyttäytymishäiriöistä, ylivilkkaudesta tai yökastelusta, pyritään antamaan erityishuomiota niin luokassa kuin yksilöllisen neuvonnan kautta.
Lapset ovatkin yksilöitä
Vierailemme luokissa, joissa lapset esittelevät meille syntymäpäivälistaa ja palkitsemiskarttaa, johon jokainen voi saada tähtiä oman edistymisensä mukaan. Luokkien seiniä koristavat taulut ja piirustukset, ja kattoon ripustetuista naruista roikkuu lasten itse tekemiä vihkosia. Lapsilla on tyynyt, joiden päällä istua ja hyvät puiset pöydät. Nekään eivät ole itsestäänselvyys.
Pienten luokkaa, noin 5–6-vuotiaita, opettaa Bina Chimoriya.
– Alussa uudet menetelmät tuntuivat vaikeilta ja jopa hullunkurisilta, hän sanoo.
– Ihmettelimme, miten meillä voi olla aikaa tällaiseen, kun olimme jo silloin ylikuormitettuja työssämme. Kysyimme toisiltamme: kenen työtä tämä on?
– Nyt en kuitenkaan luopuisi lapsiystävällisistä menetelmistä. Olen tajunnut, että lapset ovat yksilöitä, jotka oppivat eri tavalla. Nyt lasten kanssa on kiva olla. Olemme kaikki iloisia. Oppimistuloksetkin ovat parantuneet. Sekin on hauskaa, että vaikka opettaja ei pääsisi kouluun, lapset kyllä tulevat ja opiskelevat itsenäisesti, koska pitävät siitä.
Lasten kehitystä ei tunneta
Yleisimpiä mielenterveysongelmia Nepalissa ovat muun muassa masennus ja paniikkihäiriöt. CMC tekee myös ammattimaista ja kestävää vaikuttamistyötä mielenterveysasioiden edistämiseksi aina paikallistasolta keskushallintoon. Se yrittää saada esimerkiksi lapsiystävällisiä opetusmenetelmiä opettajankoulutukseen ja mielenterveyslääkkeitä valtion ilmaislääkelistalle.
Tärkeää on myös vanhempien sitouttaminen työhön. Vanhemmilla ei ole usein tietoa lasten tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmista sen paremmin kuin lasten kehityksestäkään. Tietoisuutta lisätään esimerkiksi siitä, miten elintärkeitä vanhempien ehdoton rakkaus ja kiintymys ovat lapsen hyvinvoinnille ja kehittymiselle ja miten ne takaavat elämälle turvallisen lähtökohdan.
Kamal Tsimorin kertoo, että myös naapurikoulut ovat olleet hyvin kiinnostuneita näistä uusista menetelmistä.
Teksti ja kuvat Anni Takko
Yllä oleva juttu on ilmestynyt aiemmin Lähetyssanomien numerossa 5/2013
