Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

Etelä-Afrikka: Vammaiset lapset halutaan mukaan yhteiskuntaan – Vanhemmat saavat vertaistukea toisiltaan

Lähetysseuran vammaistyö Etelä-Afrikassa on auttanut sekä lapsia että vanhempia. Tavoitteena on ollut lisätä tietoisuutta vammaisuuden syistä yhteisöissä ja yhteiskunnassa.

Ryhmä oranssipaitaisia ihmisiä poseeraa maskit naamalla.
Lähetysseuran tuella on järjestetty esimerkiksi työpajoja terveydenhuollon henkilökunnalle. Kuva: Create

Etelä-Afrikassa puolella miljoonalla vammaisella lapsella ei ole koulunkäyntimahdollisuutta, arvioi paikallinen Afrika Tikkun -järjestö. Koulut ovat usein vaikeiden yhteyksien päässä, joten liikuntavammaisena niihin ei välttämättä pääse kulkemaan. Vaikka kouluun pääsisikin, opetusta ei välttämättä saa itselle sopivalla tavalla, koska opettajilla ei ole tarpeeksi tietoa erityisoppilaiden tarpeista.

Lähetysseuran vammaistyö ratkaisee ongelmaa sekä yhteisöistä käsin että yhteiskunnallisella vaikuttamisella.

Säästöryhmillä omaa rahaa

Monesti vammaiset ihmiset kehittyvissä maissa kuuluvat myös maan köyhimpiin. Etelä-Afrikassa vammaisille on perustettu säästöryhmiä, joiden tavoitteena on, että he saavat tehtyä hankintoja joita eivät ennen ole pystyneet tekemään.

”Joku oli ostanut sohvan, toinen keittiöön kaapiston. Mutta säästöryhmiä käytetään myös esimerkiksi hautajaiskuluihin”, kertoo Lähetysseuran itäisen ja eteläisen Afrikan hankehallinnon asiantuntija Saara Kalaluka. Joissain tapauksissa säästöryhmiin on osallistunut vammaisen ihmisen huoltaja.

Vuonna 2020 säästöryhmiin osallistui 50 vammaista ihmistä tai heidän huoltajaansa.

Vanhemmille tukea ja tietoa

Lähetysseura on tukenut vammaisten lasten vanhempien vertaisryhmien toimintaa. Vanhemmat ovat saaneet myös koulutusta ja neuvontaa. Huoltajien tukeminen on olennaista, etenkin yhteiskunnassa, jossa tietoisuus vammaisuuden syistä ja seurauksista on vielä vajavaista.

”Vanhemmille on ollut tärkeää jakaa keinoja esimerkiksi siihen, miten vammaista nuorta voi tukea, kun lapsuus on ohi”, Saara Kalaluka kertoo.

Tietoisuuden kasvattamiseksi on pidetty työpajoja esimerkiksi terveydenhuollon henkilökunnalle ja tutkijoille. Terveydenhoitoalan kanssa on keskusteltu myös vammaisten ihmisten seksuaali- ja lisääntymisterveydestä.

”Vammaisuus ei ole sairaus, joka pitäisi hoitaa. Näiden lasten ja nuorten integroituminen yhteiskuntaan on koko työn ydin”, Saara Kalaluka kertoo.

Vammaisten aseman parantaminen vaikuttaa kyläyhteisöihin laajasti.

Vuonna 2020 yhteensä 7750 vammaisen ihmisen perheenjäsentä hyötyi Lähetysseuran tuesta.

 

***Tuettu Suomen kehitysyhteistyövaroin.***

 

Teksti: Virve Rissanen