Suomen Lähetysseura tukee nepalilaisen kansalaisjärjestö SUS:n työtä kaikkein heikoimmassa asemassa olevien hyväksi eteläisessä Nepalissa. Yksi kylistä on Punarbas Sarlahissa, jota ennen kutsuttiin varkaiden kyläksi. Se johtui siitä, että kyläläisten ”pääelinkeino” oli varastaminen. Työtä aloitettaessa kahdeksan vuotta sitten lähes 50 kylän miestä istui vankilassa varkauksista johtuen.
Kenelläkään ei ollut henkilöllisyystodistusta, kylässä ei ollut yhtään vessaa eikä puhdasta juomavettä ollut saatavilla. Kylän naiset peittivät vieraan tullessa kasvonsa huivilla eivätkä uskaltaneet puhua julkisesti. Kasvojen peittäminen tarkoittaa häpeää. Naiset eivät tunteet olevansa muiden ihmisten arvoisia.
Sarlahin läänissä on paljon alakastisten – dalitien – muodostamia kyliä, joita usein ympäröivät yläkastisten talot. Dalitit ovat yleensä maattomia ja asuvat pienissä yhden huoneen käsittävissä savi- tai heinämajoissa. Heillä ei ole omia oikeuksia: ei henkilöllisyystodistuksia, ei pääsyä terveydenhuoltoon. Erityisesti naisista vain hyvin harva osaa lukea. Sekä aikuiset että lapset tekevät orjatyötä yläkastisten pelloilla ja kodeissa ja ovat täysin riippuvaisia yläkastisista. Lapsilla ei ole mahdollisuutta käydä koulua.
Kylä sai oman terveysaseman
Kahdeksan vuoden työn jälkeen elinolosuhteet kylässä ovat muuttuneet dramaattisesti. Daliteilla on aiempaa paremmat talot, kaikilla on oma henkilöllisyystodistus, kylässä on vessat ja vesipisteet. Dalitit omistavat maan, mikä antaa heille myös mahdollisuuden viljellä sitä.
SUS:n koulutusten ja vahvan tietoisuuden levittämistyön seurauksena kyläläiset ovat itsekin alkaneet aktiivisesti kehittää toimeentuloaan. Kylässä toimii monia säästöryhmiä ja iso osuuskunta sekä koulu. SUS on antanut koulutusta monista eri asioista ja niinpä kylässä toimiikin ompelimoita, kauppoja, terveysasema ja kauneushoitola.
Kyläläiset kasvattavat hedelmiä ja vihanneksia ja pitävät kotieläimiä. Mitään näistä ei ollut kylässä vielä kahdeksan vuotta sitten. Uusimpana asiana kylään rakennettiin juuri kastelujärjestelmä. Kyläläiset pystyvät nyt kykeneväisiä jatkamaan työtä itsenäisesti. Vain kolme kylän miestä on enää vankilassa.
Ihmisarvo on tärkein asia
Kyläläiset ovat iloisia parantuneesta elintasosta, mutta tärkein kiitoksen aihe on riippumattomuus yläkastisista. Ihmiset kokevat voimakkaasti saaneensa ihmisarvon, jota ei ollut heillä ennen. Naisten arvostus perheessä on kasvanut ja heistä on tullut myös miehistään riippumattomampia. Yksikään nainen ei enää peitä kasvojaan vieraan tullessa kylään.
Dalitien asemassa Nepalissa on kuitenkin yhä paljon ongelmia kuten syrjintä kylän ulkopuolella, virastoissa ja kouluissa. Eikä säästöryhmistä huolimatta ylimääräistä rahaa juuri ole, jos esimerkiksi uuden kastelujärjestelmän moottori hajoaa.
Teksti: Anni Takko
Jutpanin kylässä asuu rotansyöjiksi kutsuttuja halveksittuja alakastisia. Lue syyskuun Lähetyssanomista, miten Lähetysseuran kehitysyhteistyö muutti kylän elämää.
