”Kiitän Jumalaa siitä, että ihmisten suhtautuminen meihin on muuttunut ja siitä, että mikä ei ollut vielä isälleni mahdollista, on nyt tullut minulle mahdolliseksi.”
Sunnuntaina 9.4. vietetään Palmusunnuntaita, joka aloittaa pääsiäistä edeltävän hiljaisen viikon. Palmusunnuntain kolehti kerätään Suomen Lähetysseuralle työhön syrjäytettyjen ihmisarvon ja -oikeuksien puolesta. Tällaista työtä Lähetysseura tekee muun muassa Etiopiassa, josta esimerkkinä Ebenezerin tarina.
Toisen luokan kansalaisia
Tiettyihin ryhmiin syntyminen merkitsee toisen luokan kansalaisen elämää Etiopiassa. Joitakin näistä ryhmistä pidetään niin saastuttavina, että ”parempaan” ryhmään kuuluva voi ”saastaisen” nähdessään sylkäistä tai kavahtaa tätä kuin käärmettä.
Yksi tällainen ryhmä on mandsa-kansa Lounais-Etiopiassa. Alueen valtaväestö on perustellut heidän saastaisena pitämistä muun muassa erilaisten ruokailutottumusten takia. Syrjintä on huonontanut mandsojen elämää monin tavoin: he eivät ole saaneet käyttää samoja kaivoja, myllyjä tai muita rakennuksia kuin muut. Heillä on teetetty töitä heikolla palkalla, ja heille on maksettu vähemmän polttopuista ja hunajasta kuin muille. Mandsa-lasten koulunkäynti on usein katkennut kiusaamiseen ja väkivaltaan.
Syrjintää on pyritty murtamaan koulutuksella ja monipuolisella kehitystyöllä, joka tuo yhteen niin halveksitut kuin halveksijat.
Kansansa ensimmäinen
Ebenezer on etiopialaisen Sailemin kunnan ensimmäinen mandsa-vähemmistöön kuuluva, joka opiskeli 12. luokalle asti ja on nyt edennyt jo insinööriopintoihin yliopistoon. Ebenezerin kotikylä sijaitsee kolmen tunnin kävelymatkan päässä kunnan keskuksesta Sailemista. Tietä sinne ei ole. Hän on kahdeksanpäisen sisarussarjan kolmanneksi vanhin.
Ebenezerin lapsuudessa syrjintä, ennen muuta eristäminen, oli totaalista. Hän kävi ensimmäiset neljä luokkaa kotikylässään, ja siirtyi sitten kunnan keskukseen Sailemiin yläasteelle. Isä oli valmis laittamaan kaiken liikenevän rahan lastensa koulunkäyntiin, koska ei ollut saanut itse käydä koulua.
Aluksi Ebenezer joutui asumaan vajassa Sailemin laitamilla, kenenkään kotiin hän ei päässyt. Sitten Lähetysseura rakennutti Sailemiin oppilasasuntolan, joka oli avoin kaikille. Pikkuhiljaa syrjintä väheni ja Ebenezerin opiskelu tuotti hyviä tuloksia. Päästessään 12. luokalle hän sai Lähetysseuralta palkkioksi pienen aurinkopaneelin, jonka tuottamaan valoon muutkin, myös valtaväestöä edustavat opiskelijat, kokoontuivat opiskelemaan iltaisin.
– Kun aloin saada hyviä tuloksia, päätin, että nyt mennään niin pitkälle kuin mahdollista.
Tuo ajatus on nyt vienyt Ebenezerin ison kaupungin yliopistoon opiskelemaan insinööriksi.
– Yliopistossa minua ei ole syrjitty. Hieno juttu, voin keskittyä täysin opiskeluun ja haluan kannustaa muitakin mandsoja opiskelemaan. Kiitän Jumalaa siitä, että ihmisten suhtautuminen meihin on muuttunut ja siitä, että mikä ei ollut vielä isälleni mahdollista, on nyt tullut minulle mahdolliseksi.
Lue lisää: Lappeenrantalaiset vierailivat nimikkokohteessaan Etiopiassa ja hurmaantuivat
