Tansanian evankelis-luterilainen kirkko (ELCT) on yhdessä Etiopian Mekane Yesus -kirkon kanssa yksi nopeimmin kasvavista luterilaisista kirkoista maailmassa.
ELCT:n yleiskokous elokuussa herätti kysymyksen kirkon kasvun juurista. Osa selityksestä löytyy naisten roolista. ELCT hyväksyi naispappeuden vuonna 1990. Tällä hetkellä kirkossa toimii 300 naista pappeina. Seurakunnissa ja saarnapaikoissa toimii tuhansia naispuolisia evankelistoja. Naispappeuden hyväksyminen on vauhdittanut kirkon kasvua ja tuonut uutta osaamista kirkon missiolle. Myös muilla maailman kasvavilla luterilaisilla kirkoilla on samanlaisia kokemuksia.
Luterilaisessa maailmanliitossa Aasian ja Afrikan naiset ovat vahvasti mukana puolustamassa mahdollisuuksiaan täyteen osallisuuteen kirkkojen kaikilla tasoilla. Tämä näkyy muun muassa LML:n sukupuolten välisen oikeudenmukaisuuden asiakirjassa.
Naispappien kirkolle ja sen missiolle tuoma siunaus haastaa Suomen kirkkoa arvioimaan nykyisiä toimintaperiaatteita uudestaan. Kansainvälisen työn linjaus on, että ”toimiessaan ulkomaisten yhteistyökirkkojen kanssa kirkon lähetysjärjestöt noudattavat niiden virkaratkaisuja eivätkä lisää jännitteitä omalla toiminnallaan.”
On tärkeää, että kunnioitamme kumppanuuskirkkojen oikeutta tehdä päätöksiään itsenäisesti. Kun kansainvälisessä keskustelussa on siirrytty eteenpäin, kirkkomme pitää kuitenkin rohkeammin tukea paikallisten naisten toiveita kuulluksi tulemisesta ja täydestä osallisuudesta.
Naisten kasvaville kirkoille tuoma siunaus haastaa naispappeuteen kielteisen kannan ottaneiden suomalaisten lähetysjärjestöjen johtajia ja hallituksia muuttamaan linjauksiaan. Nyt on aika lopettaa lähetystyön jarruttaminen ja antaa täysi tunnustus naispappien tärkeydelle kirkon missiossa.
Lähetysseura toivoo Suomen kirkolta johdonmukaisuutta. Afrikan naispapit ovat huolestuneita Amerikan Missouri-synodia lähellä olevien tahojen toiminnasta. On monia esimerkkejä siitä, että naisten tekemä työ kyseenalaistetaan ja heitä estetään osallistumasta näiden tahojen rahoittamiin pappienkokouksiin. Kirkkona meidän pitää tukea Afrikan naisia, eikä suoraan tai epäsuorasti mahdollistaa heidän työtään rajoittavien tahojen toimintaa.
Rolf Steffansson, Suomen Lähetysseuran toiminnanjohtaja
Kirjoitus on julkaistu Lähetyssanomien pääkirjoituksena numerossa 6/2019.
