– Se mikä täällä aloitettiin, levisi joka suuntaan, kuvailee Getachew Gensato pimeässä ja viileässä Hosainan illassa, hetkeä ennen iltanuotion sytyttämistä.
Ympärillä istuu viitisenkymmentä seurakunnan ja seminaarin edustajaa, sekä kourallinen suomalaisia vieraita.
Getachew Gensato oli yksi ensimmäisistä papeista, joka työskenteli Hosainan teologisessa seminaarissa, silloisessa raamattukoulussa. On perjantai-ilta, ja olemme kokoontuneet Hosainaan juhlimaan Suomen Lähetysseuran ja Hosainan hiippakunnan, viralliselta nimeltään South Central Synod, 50-vuotista yhteistyötä.
– Kun Lähetysseura tuli Hosainaan, tässä oli vain peltoa, Gensato kertoo.
Nyt alueella on kuurojen koulu, teologinen seminaari ja asuntola, kirkko, hiippakunnan hallinnollisia rakennuksia ja asuntoja. Gensato sanoo kasvaneensa seurakunnan mukana:
– Hiukseni ovat lähteneet, ja työmäärä on lisääntynyt, hän toteaa.
Suomen Lähetysseuraa 50-vuotisjuhlissa edustivat aluepäällikkö Pekka Härkönen, Etiopian-työntekijät Kari ja Leila Pentikäinen, entiset lähetystyöntekijät Mirja Saksa ja Kaisa Huttunen, toiminnanjohtaja Rolf Steffansson, sekä ulkomaantyön johtaja Tero Norjanen, joka sai kunnian sytyttää iltanuotion.
Tuli levisi kuin evankeliumi Etiopiassa. Bensiiniä oli nimittäin levitelty alueelle ilmeisen avokätisesti, ja hetkessä koko nurmikko nuotion ympärillä roihahti tuleen.
Ihmiset pomppasivat tuoleiltaan ja juoksivat kauemmas nuotiosta. Onneksi liekit sammuivat yhtä nopeasti kuin olivat syttyneetkin.
Kaikki selvisivät säikähdyksellä. Sytytyshommissa ollut Tero Norjanen tosin huomasi seuraavana päivänä, että liekit olivat käräyttäneet hänen kenkiensä nauhat.
– Kyllä siinä vähän ehti pelästyä, Norjanen kommentoi huvittuneena.
Varsinaiset juhlat vietettiin lauantaina. Jumalanpalvelukseen ja juhlallisuuksiin osallistui noin 400 henkeä. Joukossa oli kirkon ja alueen hiippakuntien johtoa sekä entisiä työntekijöitä.
Päivä oli täynnä vanhojen ystävien, työ- ja opiskelukavereiden kohtaamisia. Aurinkoisella piha-alueella halailtiin, naurettiin ja nautittiin tietysti yhteinen lounas injera-leipineen.
Juhliin lähetti terveisiä myös moni entinen lähetystyöntekijä, kuten Kirsti Mauranen, Päivi Anttila ja Juha Kauppinen. Hiippakunnan edustajat ja Lähetysseura kiittelivät ja antoivat toisilleen lahjoja, mutta suurin kiitos kuului silti yhteiselle Jumalallemme.
Aihetta kiitokseen on melkoisesti. Hiippakunnan ja Lähetysseuran yhteistyön tuloksena on jopa syntynyt kaksoset, juhlissa todettiin. Nyt hiippakuntia on alueella nimittäin jo kolme, koska seurakuntalaisia on niin paljon. Kokonaisuutena Mekane Yesus -kirkko on maailman suurin luterilainen kirkko.
Tero Norjanen kiitti puheessaan siitä, että hiippakunta on isännöinyt kaikkia Suomesta tulleita työntekijöitä niin hyvin. Juhlajumalanpalveluksessa saarnannut hiippakunnan evankelioimisosaston johtaja Alamayehu Dollaso puolestaan kiitti kaikkia Hosainassa 50 vuoden aikana palvelleita lähetystyöntekijöitä siitä, että he ovat opetelleet kielen ja kulttuurin, eivätkä ikinä pelästyneet ongelmia.
– Vaikka he eivät ole kaikki paikalla, olemme yhtä Kristuksessa. Palvelemme yhdessä, vaikka asuisimme kaukana toisistamme, Dollaso sanoi.
Suomen Lähetysseuralla ei ole Hosainassa enää omia työntekijöitä, mutta tuemme edelleen sekä kuurojen koulua että teologista seminaaria. Muilta osin hiippakunta on jo riittävän vahva toimimaan omin voimin.
Mekane Yesus -kirkon pääsihteeri Teshome Ameno loi juhlapuheessaan katseen tulevaisuuteen.
– Maailma muuttuu ja teknologia kehittyy, mutta evankeliumin sanoma pysyy samana. Nyt on meidän aikamme jakaa sitä, mitä olemme saaneet, Teshome summasi.
Virve Rissanen
