Kontiolahdella karjalaiseen evakkoperheeseen syntynyt ja Joensuussa kasvanut Olli Pitkänen on nähnyt ja kokenut paljon eri puolilla maailmaa. Lähetysseuran aluepäälliköksi Mekongin alueelle lähtevällä Pitkäsellä on takanaan monipuolinen kokemus ulkomailla työskentelystä muun muassa Tansaniassa, Salomonin saarilla ja Jordaniassa.
– Asuimme vaimoni kanssa viimeiset kolme vuotta Lähi-idässä, jossa toimin Kirkon Ulkomaanavun kehittämispäällikkönä. Sitä ennen olemme asuneet Englannissa, Belgiassa, Tansaniassa ja Salomonin saarilla. Suomen-kotimme on Espoossa. Meillä on kaksi aikuista tytärtä, joista toinen asuu Etiopiassa ja toinen Laosissa, Olli kertoo.
– Elokuussa muutamme Bangkokiin. Lähetysseuran Mekongin ja Oseanian aluepäällikkönä vastuualueenani ovat Thaimaa, Myanmar, Laos, Kambodža ja Papua-Uusi-Guinea.
Idealistin ja realistin välimaastossa
Olli Pitkänen suoritti teologian maisterin tutkinnon aikanaan Walesissa. Sitä ennen hän oli kouluttautunut jo kartoittajaksi ja rakennusmestariksi. Musiikkiakin hän on opiskellut. Ulkomaanvuosinaan hän on tehnyt lähetys-, kehitysyhteistyö- ja humanitaarista työtä haastavissa tehtävissä ja toiminut myös asiantuntijatehtävissä. Kaiken kaikkiaan työ on vienyt hänet vuosien varrella noin viiteenkymmeneen maahan.
Vaikein paikka Pitkäsellä oli Ruandassa, jossa hän oli töissä pakolaisleirillä kansanmurhan aikaan. Haastavia olivat myös Kongo sekä hänen viimeisimmässä työssään Syyria, Palestiina ja Israel. Yhtenä mieleenpainuvimpana kokemuksenaan hän pitää myös Pohjois-Koreaa.
Mikä sitten sai miehen kiinnostumaan Lähetysseuran aluepäällikön pestistä Mekongin alueella?
– Minua innosti työn laaja-alaisuus: siinä yhdistyvät seurakunnallinen työ ja diakonia, teologinen koulutus ja pienten luterilaisten seurakuntien tukeminen sekä ihmisoikeus- ja kehitysyhteistyö. Mekongin alue on lisäksi minulle tuttu, sillä olen liikkunut työni takia siellä jo vuosia ja asunut Salomonin saarilla, jossa olin asiantuntijana liikenneministeriössä.
Mikä sitten on estänyt Pitkästä muuttumasta kyyniseksi köyhyyden keskellä ja konfliktialueilla työskennellessä?
– Välillä on pakko kysyä, ”miksi Jumala?”, mutta olen nähnyt myös paljon iloa ja toivoa kriisien keskellä ja jopa sota-alueilla. Minua rohkaisee, kun näen hyvyyttä äärimmäisen pahuuden ja kärsimyksen äärellä.
– Kun aloitin aikoinaan kehitysyhteistyötehtävissä Tansaniassa 1989, minulle sanottiin, että näissä töissä ihminen muuttuu ensin idealistista realistiksi ja realistista rasistiksi. Päätin, että jos minusta tulee kyyninen, lopetan nämä tehtävät. Tunnen olevani jossain idealistin ja realistin välimaastossa.
Sunnuntaina 27.5. Olli Pitkänen siunataan Lähetysseuran ulkomaiseen työhön Kuopion torilla järjestettävässä messussa.
– Siunaaminen uusin tehtäviin on tärkeää, sillä ilman siunausta ei työstä selviä. On hienoa tavata Lähetysjuhlilla ystäviä ja kuulla heti kesän alkuun lähetystyön uusista tuulista.
Marjatta Kosonen
