Aktivistitytöt estävät lapsiavioliittoja: ”Heidän ilonsa jäi sydämeeni”
Lähetysseuran tänä vuonna aloittanut Nepalin maajohtaja Lotta Gammelin matkusti lokakuussa Länsi-Nepalin Jajarkotiin, jossa Lähetysseura edistää kehitysyhteistyössään yhteisöjen ilmastokestävyyttä ja ruokaturvaa yhteistyössä paikallisjärjestö Sahas Nepalin kanssa.
Nepalin väestöstä yli 80 prosenttia saa tuloja maanviljelyksestä. Ilmastonmuutos vaikuttaa suuresti satoihin ja ihmisten toimeentuloon. Sadetta on liikaa tai liian vähän, ja sateen tuloa on vaikea ennustaa. Moni viljelijäperhe on tilanteessa, jossa ruokaa riittää vain muutamaksi kuukaudeksi vuodessa.
”Hankkeessamme on opeteltu ilmastokestäviä viljelymenetelmiä. Perheiden sadot ovat kasvaneet ja uudet lajikkeet ovat monipuolistaneet ruokavaliota. Oli ilo nähdä kukoistavat keittiöpuutarhat ja työstään ylpeät naiset”, maajohtaja Gammelin kuvailee.
Ilmastonmuutos myös lisää ennestään erilaisia sosiaalisia ongelmia ja haitallisia perinteitä. Lapsiavioliitot ovat tällainen perinne, jota vastaan Lähetysseura ja muut järjestöt ovat tehneet työtä jo vuosikymmeniä. Kun perheen toimentulo on heikko, tulee kiusaus naittaa tytär alaikäisenä toisen perheen ruokittavaksi. Myötäjäiset, jotka perinteen mukaan kuuluvat morsiamen perheen maksettavaksi, ovat sitä matalammat, mitä nuorempi tytär on. Laki kieltää lapsiavioliitot, mutta syrjäseuduilla todellisuus on toinen.
Sahas Nepal myös kouluttaa yhteisöjä tyttöjen oikeuksista. Lähetysseuran kehitysyhteistyössä on perustettu tyttöjen ryhmiä, joissa opitaan ihmisoikeuksista, kuukautisista, itsepuolustuksesta, hygieniasta sekä koulunkäynnin tärkeydestä.
”Näiden tyttöjen tapaaminen oli minulle tämän syksyn tähtihetki. Maaseudun tytöt ovat usein hiljaisia ja ujoja, mutta nämä Jajarkotin aktivistitytöt pursusivat iloa ja rohkeutta. He kertoivat ylpeinä ja innostuneina, mitä ryhmän työ oli saanut aikaan: he olivat estäneet ainoastaan jo tällä alueella kuusi lapsiavioliittoa.”
Tytöt olivat yhdessä puhuneet aikuisille, että tämä ei ole oikein, vaan että tytöt kuuluvat kouluun eivätkä naimisiin.
”Joissakin tapauksissa keskustelu ja suostuttelu oli riittänyt, joissakin tapauksissa häävalmistelut olivat jo pitkällä ja neuvokkaat tytöt hakivat paikalle poliisin. Heidän solidaarisuutensa ja ilonsa jäi sydämeeni”, Gammelin sanoo.
Pakolaisleirin ilmastonmuutoksen torjuntaa: ”He eivät ole riippuvaisia tuesta”
Anna Suoheimo on asunut aiemmin kaksi vuotta Tansaniassa ja sen jälkeen viisi vuotta Etiopiassa.
Heinäkuussa hän muutti jälleen Etiopiaan, tällä kertaa Lähetysseuran maajohtajaksi. Pian Etiopiaan tulonsa jälkeen Suoheimo pääsi vierailemaan Gambellan pakolaisasutusalueella, jonne Lähetysseuran työntekijät eivät olleet levottomuuksien takia päässeet matkustamaan peräti kolmeen vuoteen.
Gambellaan on tullut enemmän pakolaisia kuin alueella on alun perin ollut väestöä, Suoheimo kuvaa haastavaa tilannetta. Tämä on synnyttänyt konfliktia paikallisyhteisön ja pakolaisten välillä. Etelä-Sudanista alueelle on tullut eri arvioiden mukaan yli 380 000 pakolaista. Ruokaa ei ole riittävästi, ja toimeentulo on tiukassa.
Alueella toteutetaan Lähetysseuran kehitysyhteistyötä yhdessä Luterilaisen maailmanliiton kanssa. Suoheimoon teki erityisen vaikutuksen pakolaisleirille perustettu brikettitehdas. Ajatuksena on, että ympäristöstä kerätään heinää, jota yhteisö ei muuten hyödynnä. Heinästä puristetaan brikettejä. Pakolaisleirillä ei ole sähköä saatavilla, joten siksi siellä kokataan polttopuilla, mikä tuhoaa metsää ja ympäristöä.
”Briketit ovat ilmastoystävällisiä, sillä ne palavat kahdeksan tunnin ajan. Niillä voi kokata koko päivän. Paikallinen heinä myös kasvaa nopeasti takaisin”, Suoheimo kuvailee.
Hän kertoo, että vierailulla oli ihanaa päästä kohtaamaan työn parissa olevia ihmisiä. Hän tiedosti, että alueella on jännitteitä, mutta siitä huolimatta vierailu sujui hyvin. Oli hienoa nähdä leiriläisten itse valmistavan brikettejä ja kohentavan omaa toimeentuloaan.
”Ihmiset olivat selkeästi todella ylpeitä siitä, mitä tekevät ja mikä hyöty briketeistä on.”
Suoheimo kertoo, että on itsekin taustaltaan yrittäjä. Siksi hänelle on henkilökohtaisesti tärkeää tukea yrittäjyyttä.
”Yrittäjyyden kautta pystymme muuttamaan todellisuuksia. Kun ihmiset saavat starttirahan, tässä tapauksessa välineistön brikettien tekoon, niin kestävä kehitys on sitä, että he pystyvät olemaan itsenäisiä ja jatkamaan elämää. He eivät ole riippuvaisia tuesta.”
Kambodžassa opittiin vammaisuudesta: ”Jumala on luonut ihmiset ainutlaatuisiksi”
Kambodžassa Lähetysseuran yhteistyökumppanit tukevat toisiaan. Phnom Penhissä asuva hankehallinnon asiantuntija Sara Latvus iloitsee, että Lähetysseura on tänä vuonna saanut olla tuomassa heitä yhteen yhteisen oppimisen äärelle.
Lähetysseuran työtä toteuttavat järjestöt ovat kouluttaneet toisiaan esimerkiksi lastensuojelusta katastrofitilanteissa. Epic Arts Cambodia -järjestö on lisäksi käynyt syksyn aikana vierailemassa Kambodžassa Lähetysseuran kaikkien kumppaneiden luona. Yhteisen työskentelyn ja taiteen keinoin on jaettu tietoa vammaisuuden kohtaamisesta sekä vammaisinkluusion tärkeydestä.
Kambodžan luterilaisen kirkon perheneuvonnan koordinaattori Rous Sinuon kuvasi ajatuksiaan koulutuksesta näin: ”Erityinen kiitos Epic Artsille, joka kannustaa osallistujia kunnioittamaan, antamaan arvoa ja osallistamaan vammaisia ihmisiä, jotka Jumala on luonut ainutlaatuisiksi.”
Sara Latvus kertoo, kuinka syksyn aikana Lähetysseuran Kambodžan tiimi sai useaan kertaan kuulla, kuinka ”kumppanimme viittasivat Lähetysseuran toisiin kumppaneihin omina kumppaneinaan”.
”Tätä kohti on tehty paljon töitä ja nyt se kantaa hedelmää. Kumppanuus on yhdessä olemista ja yhdessä jakamista”, Latvus alleviivaa.
Bolivian huimissa korkeuksissa rakennetaan kasvihuoneita: ”Olen muutoksista ylpeä”
Cololon yhteisössä Boliviassa asuu huimassa yli 5700 metrin korkeudessa noin 300 ihmistä. Syrjäseudulla elämä on kovaa, eikä toimeentulomahdollisuuksia ole tarpeeksi. Kyläläiset ovat riippuvaisia alpakan kasvatuksesta.
Kumppanuusasiantuntija Marjo Paavola kertoo, että häneen on tehnyt vaikutuksen vastaavissa pienissä Bolivian yhteisöissä tapahtunut suuri muutos, joka on parantanut merkittävästi perheiden ruokaturvaa.
Aiemmin Cololossa kyläläisten ruokavalio koostui yksipuolisesti pitkälti alpakan lihasta. Lähetysseuran kirkollisessa yhteistyössä walipinit, maanalaiset kasvihuoneet, ovat synnyttäneet ruokaturvaa perheille. Nyt perheet syövät ensimmäistä kertaa itse kasvatettuja kasviksia, kuten perunaa, salaattia, tomaatteja, kukkakaalia ja herneitä. Pitkällä aikavälillä monipuolistunut ruokavalio vähentää sairauksia pienessä yhteisössä.
Myös toisessa bolivialaisessa Umalan yhteisössä on tehty vastaavaa ruokaturvan parannustyötä. Tämäkin yhteisö sijaitsee huomattavassa 3800 metrin korkeudessa. Täällä kasvihuoneita on rakennettu 12 taloudelle, joista kahdeksassa on vammaisia henkilöitä.
Maanalaiset kasvihuoneet eivät paranna vain köyhien perheiden ruokaturvaa vaan myös toimeentuloa. Ylimääräinen tuotanto pystytään myymään lähimarkkinoilla, ansaiten näin lisätuloa.
”Tämä työ parantaa aidosti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien elämää. Niiden, joiden ravinto on perustunut aiemmin vain muutamaan lähteeseen. Olen muutoksista ylpeä. Bolivian evankelis-luterilainen kirkko ja paikallisyhteisöt ovat työskennelleet kovasti hankkeen eteen, ja kova työ palkitaan vihdoin”, Marjo Paavola iloitsee.
Vertaistukea sodan keskellä Pyhällä maalla: ”Antaa voimaa jaksaa näin vaikeana aikana”
Sari-Johanna Kuittilo on jo useamman vuoden toiminut työnohjaajana Lähetysseuran kummikoulujen henkilökunnalle Pyhällä maalla, erityisesti sosiaalityöntekijöille. Hänellä on käynnistymässä jo 20. työvuosi Lähetysseuralla.
Tänä vuonna Kuittiloon on tehnyt erityisen vaikutuksen sosiaalityöntekijöiden työnohjaus ja vertaistukitapaamiset.
”Länsirannalla koulujen sosiaalityöntekijät tekevät työtään kouluissa paljolti yksin. Heillä on paljon työtä ja he joutuvat jatkuvasti vastaamaan suurin haasteisiin työssään, erityisesti sodan alettua. Kuullessani heidän toiveitaan, halusin vahvistaa ja mahdollistaa heidän työnohjauksellisia tapaamisiaan vielä enemmän. Heiltä kysytään aina sosiaalityöntekijöinä, mitä he voivat antaa, ei toisinpäin. Vertaistuki antaa heille voimaa jaksaa näin vaikeana aikana.”
Aloittaessaan työnohjauksellista työtä Kuittilo kertoo tavanneensa alkuun Lähetysseuran kummikoulujen koulujen rehtoreita. Näissä kouluissa sosiaalityöntekijät työskentelevät ja auttavat sekä henkilökuntaa että koululaisia. Rehtorit ovat todella nähneet tarpeen sille, että sosiaalityöntekijät saavat työnohjausta ja tukea erityisesti sodan keskellä, kun jaksaminen on kriisityöskentelyn takia koetuksella.
Sodan vaikutukset lapsiin ja nuoriin näkyvät monella tavalla: keskittymishäiriönä, väsymyksenä, syrjäytymisenä ja vetäytymisenä.
”Sosiaalityöntekijät täällä tukevat myös opettajia ja perheitä. Opettajat ovat hirveän väsyneitä ja jännittyneitä. Sosiaalityöntekijät auttavat, miten käsitellä sodan traumoja läpikäyneitä lapsia. Pelot ovat lasten parissa ihan valtavat. Lapset kuulevat sodasta paljon ja osa heistä on voinut nähdä järkyttäviä asioita. Tällaisiin tilanteisiin sosiaalityöntekijät vastaavat.”
Kuittilon rooli sosiaalityöntekijöiden kanssa on hyvin konkreettinen: hän käy yksilökeskusteluja sekä tuottaa työnohjauksellisia vertaistapaamisia. Verkostoituminen on tärkeää.
”Tiedän ja näen miten työnohjauksellinen toiminta ja vertaistukiryhmät ovat työntekijälle ja työyhteisöille voimaannuttavia. Olen tosi innostunut tästä. Tykkään työstä ja näen, että tälle on valtava tarve.”
Etiopian, Tansanian ja Zimbabwen ilmasto-osaaminen kohtasivat: ”Uusia ystävyyksiä syntyi”
Ilmastokestävyyden asiantuntija Ruusa Gawaza asuu Zimbabwessa. Tänä syksynä hän iloitsi ilmastohankkeiden vertaisoppimisviikosta, johon hän pääsi osallistumaan 20:n eri yhteistyökumppanin työntekijän kanssa. Osallistujat tulivat yhteen Lähetysseuran eri afrikkalaisista työskentelymaista: Etiopiasta, Tansaniasta ja Zimbabwesta.
Viikon aikana vierailtiin kahdessa Zimbabwen ilmastokestävyyttä edistävässä hankkeessa ja lopulta tutustuttiin etiopialaisten ja tansanialaisten hankkeisiin valokuvien ja esitysten avulla, Gawaza kuvailee. Vertaisoppimisviikolla päästiin kokemaan ja näkemään aidosti, miten ilmastonmuutos näkyy ja tuntuu Lähetysseuran eri työskentelymaissa.
Konkreettisin ilmastotuho nähtiin Zvishavanessa, jossa yhteisöpuutarha oli perustettu ison joen varteen sillä ajatuksella, että joki tarjoaa kastelumahdollisuuden puutarhan kasveille. Nyt, vain kolme vuotta hankkeen alkamisen jälkeen, joki oli kuivunut. Puutarhan kasteluun tarvittava vesi kaivettiin joen pohjalta, hiekan uumenista, ämpäri kerrallaan.
”Kuivan joen varrella, täydellisen ilmastotuhon edessä seisominen yhdessä kumppaneiden kanssa oli koskettava hetki kaikille”, Gawaza sanoo.
Maat ovat erilaisia ja ilmastonmuutoksen vaikutukset moninaisia. Silti monet ratkaisut ovat sellaisia, joita voi soveltaa eri konteksteihin.
”Viikon aikana monet ilmastokestävyyttä edistävät käytännön menetelmät koettiin hyödyllisiksi ja kokemuksia niiden erilaisista toteuttamismahdollisuuksista eri maakonteksteissa jaettiin”, Gawaza kertoo.
Viikon järjestely oli kovan työn takana, mutta lopulta Gawaza havaitsi, että työ oli todella sen arvoista. Yhteen tuleminen tulee kantamaan hedelmää vielä pitkään.
”Oli upeaa seurata keskenään vieraiden afrikkalaisten kumppaneidemme tutustumista ja toisiltaan oppimista. Uusia ystävyyksiä syntyi, ja yhteistyö jatkuu monin tavoin myös oppimisviikon jälkeen.”
Teksti: Mimosa Hedberg, viestinnän asiantuntija, Nepal
