Kumari Puspa Rokaya sairasti pienenä tyttönä polion, minkä seurauksena hän on nyt liikuntavammainen ja kävelee vaikeasti. Vanhemmat veivät tytön sairaalaan, mutta vammaa ei pystytty parantamaan.
”Kun muut lapset juoksivat, minä en pystynyt siihen. Se tuntui pahalta”, nyt 26-vuotias Kumari Puspa muistelee.
Hän tulee köyhästä perheestä, syrjäisestä Kailalista Länsi-Nepalista. Näytti jo siltä, että Kumari Puspa olisi joutunut jättämään opintonsa kesken perheen taloustilanteen takia, kunnes hän sai kuulla Lähetysseuran kummituesta vammaisille lapsille ja nuorille.
Kummituen turvin nuori nainen pystyi jatkamaan opintojaan yliopistoon asti. Nyt Kumari Puspa opiskelee maisteriksi. Se on suuri saavutus patriarkaalisessa Nepalissa, jossa köyhissä perheissä tytöt joutuvat usein jäämään hoitamaan kotia, kun pojat saavat opiskella pidemmälle. Vammaisten naisten asema on vieläkin heikompi.
Työharjoittelu toi pysyvän työn
Lähetysseuran nepalilainen yhteistyökumppani Forward Looking -järjestö ajaa vammaisten ihmisten asemaa. Se on tukenut vammaisten ihmisten, kuten Kumari Puspan, koulutusta kummituen avulla sekä myös edistänyt laajemmin vammaisten ihmisten oikeuksien toteutumista ja toimeentulon parantumista Lähetysseuran kehitysyhteistyöhankkeessa.
Kumari Puspa sai tämän työn ansiosta myös harjoittelupaikan kuudeksi kuukaudeksi. Nepalilaisessa työelämässä vammaisia ihmisiä syrjitään eikä töitä ole juuri tarjolla.
Harjoittelunsa kautta Kumari Puspa rekrytoitiin Forward Lookingille vakituiseksi työntekijäksi. Nyt hän on työskennellyt järjestössä jo viisi vuotta.
”Kummituki oli minulle todella tärkeää – jos en olisi saanut sitä, en olisi nyt tässä”, Kumari Puspa sanoo.
Kun hän alkoi työskennellä muiden vammaisten ihmisten parissa, hän ymmärsi, että vammaisuudessa ei ole mitään ihmeellistä. Nykyisin se on Kumari Puspalle tavallinen, elämään kuuluva asia.
Tasa-arvoista kohtaamista
Kumari Puspa nauttii töissään eniten vieraillessaan kylissä tapaamassa muita vammaisia ihmisiä. Hänestä on tullut läheinen kyläläisten kanssa – kun vierailemme tapaamassa vammaisten vertaistukiryhmiä, Kumari Puspaan silminnähden luotetaan. Hän ottaa ihmisiä kädestä kiinni, taputtaa selkään ja kannustaa. Kohtaa muut vammaiset ihmiset tasa-arvoisina ja arvokkaina.
”Kun yhteisöissä vammaisia ihmisiä kohdellaan huonosti, ajattelen, että minun pitää tehdä vain enemmän töitä asioiden muuttamiseksi.”
Haastavinta Kumari Puspan mukaan työ on Nepalin sadekaudella. Alankoalueella sijaitsevassa Kailalissa monsuunisateet voivat tulla hyvinkin rankkoina. Tuolloin Kumari Puspan on vaikea päästä kyliin vierailuille. Hän myös tietää, että sadekausi haastaa vammaisten ihmisten elämää. Liikkuminen ja perustoimet vaikeutuvat, kun vettä tulee paljon.
Koronapandemian aikaan työ ja toimeentulo vähentyivät pitkien yhteiskunnan sulkujen takia. Pandemia on iskenyt erityisen pahasti yhteiskunnan vähäosaisiin. Vammaiset naiset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa.
Lähetysseuran kehitysyhteistyöhanke auttoi läpi vaikeimmat ajat. Vammaisille ihmisille toimitettiin ruoka-apupaketteja, jotka sisälsivät muun muassa riisiä, öljyä ja linssejä.
Viranomaiset vastuuseen
Työssään Kumari Puspa on oppinut muiden vammaisjärjestöjen toiminnasta ja siitä, mikä on paikallisviranomaisten rooli vammaisten ihmisten oikeuksien toteutumisessa.
Hän on noussut vaikutusvaltaiseen asemaan vammaisten ihmisten oikeuksien ajajana. Hänet jopa valittiin varapuheenjohtajaksi National Federation of the Disabled Nepal (NFDN) -liittoon provinssitasolla. Kumari Puspa työskentelee myös kunnantasolla vammaisten ihmisten asioita käsittelevissä työryhmissä.
Nainen kertoo, että hän on motivoitunut työskentelemään eläkeikään asti vammaisten ihmisten oikeuksien puolesta. Unelmissa on myös oman bisneksen perustaminen.
Minkälaisia muutoksia Kumari Puspa haluaisi nähdä vammaisten ihmisten elämässä Nepalissa?
”Kaikkien vammaisten ihmisten tulisi olla tietoisia omista oikeuksistaan, kuten siitä, mitä palveluita valtion tulee lain mukaan heille järjestää. Esimerkiksi heidän kuuluu saada 50 prosentin alennus julkisissa kulkuneuvoissa, mutta tämä ei yhäkään toteudu.”
Lähetysseuran kehitysyhteistyöhankkeessa on kampanjoitu paikallisviranomaisten suuntaan, jotta kaikki alueen vammaiset ihmiset saisivat valtion vammaiskortit, jotka oikeuttavat valtion etuuksiin ja tukiin.
”Kun paikallisviranomaiset kehuvat työtämme, se tuntuu hienolta.”
***Tuettu Suomen kehitysyhteistyövaroin.***
Teksti ja kuvat: Mimosa Hedberg
Fakta: Vammaisia ihmisiä syrjitään Nepalissa
- Nepalissa arvioidaan olevan yli puoli miljoonaa näkö-, kuulo- tai fyysisesti vammaista ihmistä. Köyhyys ja yhteiskunnan hylkivä asenne johtavat suureen eriarvoisuuteen.
- Häpeä ja vammaisuuden leima ovat voimakkaita. Monissa kodeissa vammaiset lapset ja nuoret jäävät vaille koulutusta.
- Vaikka Nepalin vuonna 2015 voimaan tullut perustuslaki on edistyksellinen vammaiskysymyksissä, lain toimeenpanossa on yhä haasteita.
