Syrjäytymisen lisääntyminen. Se on Oscar Rutengen vastaus, kun häneltä kysyy suurinta ilmastonmuutoksen aiheuttamaa riskiä Kishapun seudulla Shinyangassa Luoteis-Tansaniassa.
Rutenge tietää, mistä puhuu, sillä hän on työskennellyt Lähetysseuran tukemissa TCRS:n (Tanganyika Christian Refugee Service) kehitysyhteistyöhankkeissa Kishapussa jo yli 10 vuotta, lokakuusta 2009. Nykyisessä tehtävässään hän vastaa kaikesta alueella tehtävästä työstä.
”Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo Kishapussa. Sää on ennustamaton. Lämpötila on noussut. Sateet tulevat milloin sattuu, minkä vuoksi vedestä on pulaa”, Rutenge kertoo.
”Maatalouden tuottavuus on heikentynyt, sillä ihmisten viljelykset ovat riippuvaisia sateista, joita ei saada tarpeeksi. Ajoittain tulevat tulvat taas vähentävät maaperän hedelmällisyyttä. Ilmastonmuutos tuo myös lisää viljelyksiä tuhoavia hyönteisiä. Seurauksena on puutetta ruoasta. Puhtaan veden puute taas aiheuttaa sairauksia, kuten koleraa”, Rutenge jatkaa.
Ilmastonmuutoksen voimistama köyhyys lisää Rutengen havaintojen mukaan myös naisiin ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa sekä lapsiavioliittoja, kun tytöt naitetaan, jotta perhe saisi rahaa tai karjaa myötäjäisinä. Kun ihmiset menettävät elämisen edellytykset, osa lähtee hänen mukaansa pois etsimään parempaa elämää muualta Tansaniasta alueilta, joissa ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat vähäiset. Usein lähtijöitä ovat miehet, jolloin naiset jäävät yksin lasten kanssa eivätkä pysty täyttämään lasten perustarpeita: ruokaa, vaatteita ja koulutusta. Huono ravitsemus vaikuttaa niidenkin lasten oppimistuloksiin, jotka pääsevät kouluun. Syrjäytymisen kierre on valmis.
Eikä ilmastonmuutoksen vaikutuksilta säästy kukaan.
”Ilmastonmuutos vaikuttaa minuunkin, koska minulla ei ole maata. Ostan ruoan perheelle kaupasta. Jos maataloudessa on huono sato, ruoka kallistuu, kun sitä pitää tuoda muualta Tansaniasta. Kovat tuulet ja sateet taas vaikuttavat taloon, jossa asun, ja naapureitteni taloihin”, Rutenge kertoo.
Peltometsäviljelyä, kuivuutta kestäviä lajikkeita ja pisarakastelua
Lähetysseura ja TCRS ovat työskennelleet vuodesta 2009 ilmastonmuutoksen aiheuttamien ongelmien ratkaisemiseksi. Kehitysyhteistyöhankkeita toteutetaan alueella 26 kylässä, mikä kattaa noin 55 000 ihmistä. Kaikkiaan Kishapussa on 127 kylää ja 272 990 ihmistä.
”Tuemme kyläläisten ruokaturvaa ja sopeutumista muuttuvaan ilmastoon esimerkiksi kouluttamalla heitä kuivuutta kestävien ja nopeasti kasvavien viljelylajikkeiden käytöstä. Tällaisia ovat esimerkiksi bataatti, durra, auringonkukka ja hirssi. Opastamme ihmisiä myös luomulannoitteiden käyttämiseen”, Rutenge kertoo.
Hankkeessa on parannettu veden saatavuutta pohjavesijärjestelmien ja sadeveden keruutankkien avulla. Kyläläisiä on koulutettu parantamaan hygieniaa ja sanitaatiota, kuten rakentamaan käymälöitä ja puhdistamaan vettä UV-säteilyn avulla. Uhkaavaan kasvillisuuspeitteen vähenemiseen ja aavikoitumiseen on puututtu istuttamalla puita ja suojelemalla olemassa olevia puita.
”Kyläläiset istuttavat puita kotien pihoille, viljelysmaille, koulujen pihoille ja kylän maille. Olemme kouluttaneet kylien johtajia ja vaikuttajia metsien suojelemisen tärkeydestä Tansanian metsänsuojelu- ja ympäristönhoitolinjausten mukaisesti. Puut ja metsät sitovat hiilidioksidia, ja lisäksi ne tarjoavat kyläläisille uusia toimeentulon lähteitä, kuten peltometsäviljelyä ja mehiläistarhausta”, Rutenge sanoo.
Istutetuista puuntaimista selviää ankarissa sääoloissa Rutengen mukaan noin 70 prosenttia. Selviämistä auttaa kuivuutta kestävät puulajikkeet ja vettä säästävän pisarakastelun käyttö. Vuosien 2010−2020 aikana Lähetysseuran tukemassa kehitysyhteistyöhankkeessa on istutettu 303 897 puuta. Samalla alueella sijaitsevassa Lähetysseuran päästökompensaatiohankkeessa puita on istutettu 168 217 vuosina 2017−2020.
Koteihin on hankkeiden ansiosta rakennettu puuta säästäviä liesiä, jotka kuluttavat vähemmän polttopuuta kuin perinteiset avonaisemmat liedet. Näin tarve puiden hakkuuseen vähenee
Puuta säästävät liedet vaikuttavat Rutengen mukaan myös toiseen ongelmaan: vanhojen naisten tappamiseen noituudesta syytettynä. Perinteinen ruoanvalmistustapa nimittäin tuottaa paljon savua, minkä vuoksi varsinkin vanhemmat naiset ovat kärsineet alueella punasilmäisyydestä. Pahimmillaan punasilmäisyys on johtanut naisten surmaamiseen noituussyytösten vuoksi.
”Kun lapsia on kuollut kylissä likaisen veden seurauksena, ihmiset ovat yhdistäneet nämä kuolemat punasilmäisiin naisiin ja syyttäneet heitä noituudesta. Naisia on tapettu näiden syytösten vuoksi”, kertoo Rutenge. Parantunut hygienia ja puhtaan veden saatavuus ovat vaikuttaneet ilmiöön, kun lasten kuolleisuus on vähentynyt niiden ansiosta.
Ilmastonmuutos vaikuttaa maataloudesta saatavaan toimeentuloon. Siksi TCRS kouluttaa ihmisiä myös vaihtoehtoisista ansaintatavoista ja pienyrittäjyydestä. Erityisesti naisia ja nuoria koulutetaan ompelijoiksi ja tekemään kankaita ja saippuaa myyntiin. Kylän tulonhankintaryhmistä ihmiset saavat pienyrittäjyyden aloittamiseen lainoja.
Pakolaisuuden sijaan sopeutumista
Rutenge on nähnyt kymmenen vuoden aikana hankekylissä paljon muutosta parempaan.
”Aliravitsemus ja veteen liittyvät sairaudet ovat vähentyneet verrattuna aiempaan. Muutoksen taustalla on puhdas vesi ja ravitsevampi ruoka, kuten istutetuista hedelmäpuista saadut hedelmät ja viljellyt vihannekset. Lasten terveyskorteissa enemmistöllä lapsista on hyvää terveyttä kuvaava vihreä merkintä, eikä huonoa terveyttä kuvaavaa punaista merkintää, kuten aiemmin”, hän sanoo.
Suurena muutoksena Rutenge mainitsee naisten ja vammaisten aseman kohentumisen. TCRS:n hanketyössä vahvistetaan erityisesti näiden ryhmien asemaa.
”Naiset ovat nykyään mukana päätöksenteossa. Enemmistössä yhteisöjen tulonhankintaryhmistä naiset ovat ryhmän johtoasemissa, esimerkiksi yli 80 prosenttia ryhmien rahastonhoitajista on naisia. Myös kyläneuvostoissa on naisia. Naiset osallistuvat nyt perheiden elättämiseen esimerkiksi ostamalla ruokaa, vaatteita, saippuaa, polkupyörän tai vaikka puhelimen perheeseen, sillä heillä on omaa rahaa esimerkiksi puutarhaviljelystä ja käsitöiden myymisestä. Koulujen pihoille rakennettujen käymälöiden avulla tytöt voivat käydä koulua kuukautisista huolimatta ja heidän oppimistuloksensa ovat parantuneet”, Rutenge tiivistää.
”Vammaiset ihmiset saavat nyt paremmin sosiaalipalveluja kuin ennen, ja heidän tarpeensa on huomioitu paikallishallinnon kehityssuunnitelmissa. Kylien johtajia ja kyläläisiä on koulutettu naisten ja vammaisten ihmisten tasa-arvoisesta osallistumisesta kylän asioiden hoitamiseen. Viranomaiset ovat huomioineet naisten, nuorten ja vammaisten tarpeita, kun TCRS on linkittänyt näitä ryhmiä paikallishallinnon kanssa. Esimerkiksi paikallishallinnolta kylään tulevista budjettivaroista ohjataan nyt kuusi prosenttia naisille, kaksi nuorille ja kaksi vammaisille lainojen tai yhteisöryhmien kautta”, Rutenge kertoo.
Ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta tärkeää on muuttunut suhtautuminen puihin.
”Nyt ihmiset ovat tietoisia ja suojelevat puita: sekä istutettuja taimia että alkuperäisiä vanhoja puita. Kyläläiset pyytävät meiltä puiden taimia. Jos joku vie vuohensa syömään puuntaimien läheisyyteen, häntä rangaistaan kyläneuvostossa sakolla. Myös kouluissa suojellaan puita. Ne tarjoavat oppilaille suojaa auringolta sekä hyvän paikan leikkiä ja opiskella, sillä joissain kouluissa on pulaa luokkahuoneista.”
Kun ihmiset ovat saaneet koulutusta kuivuuden ja ennustamattomien säiden kanssa elämiseen, moni on päättänyt jäädä kotiseudulleen ja sopeutua sen sijaan, että aloittaisi uutta elämää maan sisäisinä pakolaisina muualla. Tällä on Rutengen mukaan myös ilmaston kannalta hyviä vaikutuksia, sillä muualle siirtyessään ihmiset ovat saattaneet hakata puita raivatakseen viljelysmaata itselleen.
”Miksi ette tule meidänkin kyläämme”
Koronavirusepidemia vaikutti myös Kishapun ilmastohankkeisiin, kun keväällä pahimman tautivaiheen aikana koulutukset, tapaamiset ja toiminnot pysäytettiin koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi. Korona vaikutti myös puiden istuttamiseen.
”Valitettavasti koulujen sulkemisen vuoksi koulujen pihoille istutettuja puuntaimia kuoli, koska oppilaat eivät olleet paikalla hoitamassa ja kastelemassa niitä.”
Nyt tilanne Tansaniassa on Rutengen mukaan hyvä, ja hanketyö on alkanut jälleen täydellä teholla, jotta kaikki tälle vuodelle suunniteltu työ saadaan tehtyä.
”Haluan kiittää suomalaisia tuesta työllemme Kishapussa köyhien ja syrjäytettyjen ihmisten oikeuksien edistämiseksi”, Rutenge sanoo.
Avun tarve Kishapussa on edelleen suuri, koska työ kattaa tällä hetkellä vain 26 kylää 127 kylästä. Onnistunut työ on herättänyt kiinnostusta myös hankekylien ulkopuolella: ”Meiltä tullaan kysymään, miksi ette tule meidänkin kyläämme kouluttamaan puiden istuttamisesta.”
Teksti: Minna Havunen, Lähetysseuran viestinnän asiantuntija. Havunen tapasi Rutengen ensimmäisen kerran 2018, kun vieraili Kishapussa kuvaaja Hannes Honkasen kanssa. Kirjan haastattelu on tehty syksyllä 2020.
Tämä artikkeli on julkaistu kirjassa Miten pärjätä ilmastokriisissä? Tositarinoita maailman köyhimmistä maista. Kirjaa on tuettu Suomen kehitysyhteistyövaroin. Kirja on ilmainen, ja sitä voi tilata osoitteesta basaari@suomenlahetysseura.fi. Kirjan voi myös lukea sähköisesti: lue kirja tästä (pdf).
