Suomen Lähetysseura toimitti syksyn kuluessa ruoka-apua Kaakkois-Etiopiaan 280 000 euron edestä. Sillä autettiin Gasaran alueella 19 000 ihmistä pahimman yli. Nyt on aika miettiä, miten turvata alueen ruokaturva pitemmällä tähtäimellä.
”Tällä hetkellä puhutaan jälleenrakennuksesta eli siirtymisestä ruoka-avusta pitempiaikaista hyötyä tuottavaan apuun. Tässä vaiheessa pyrimme turvaamaan alueen ruokaturvan niin, ettei muualta tuotua ruoka-apua enää tarvita”, kertoo Etiopiasta juuri palannut katastrofityön koordinaattori Mari Tuohimaa.
Viime syksynä Gasaran alueella sato jäi monin paikoin saamatta kuivuuden vuoksi. Mekane Yesus -kirkon kehitysyhteistyöosasto toimitti alueelle Suomen Lähetysseuran tuella ruoka-apua neljäksi kuukaudeksi.
Jotta tilanne ei pääsisi yhtä huonoksi uudelleen, on alueelle toimitettu alkuvuodesta vuohia ja kanoja sekä työkaluja maan muokkaamiseksi kylvöä varten. Katastrofityön koordinaattori Mari Tuohimaa ja muutama Lähetysseuran Etiopian-työntekijä kävi maaliskuun alussa syrjäisessä ja vaikeakulkuisessa laaksossa katsomassa, mikä on tilanne tällä hetkellä.
Vuohista maitoa lapsille
Sekä ruoka-apua että vuohia, kanoja ja työkaluja on viety kahteen eri yhteisöön Gasaran alueella. Waraduben laakson keskellä virtaa joki, muutoin alue on hyvin kuivaa ja karua. Balo Habeben kylä hieman ylempänä vuoren rinteillä on vehreämpi, mutta jyrkillä rinteillä on mahdotonta kasvattaa viljaa. Molemmat laakson yhteisöt ovat kiitollisia saamastaan tuesta.
”Saamme vuohista kupillisen maitoa aamuin illoin. Annamme maidon lapsille. Kun kanat alkavat munia, ruokimme niillä perhettämme ja myymme munia eteenpäin. Olemme erittäin kiitollisia saamastamme tuesta. Olette ensimmäiset koskaan kyläämme tulleet ulkomaalaiset”, valtion viraston eteen kokoontuneet Balo Habeben laakson asukkaat kertovat.
Maata on jo muokattu viljelyä varten. Vain sateet puuttuvat.
“Ilmasto on muuttunut epävarmaksi. Emme enää tiedä, milloin sateet alkavat ja kauanko ne kestävät. Joskus sateet tulevat hyvin voimakkaina ja vuorilta laskevat mutavyöryt vievät sadon”, kylän miehet kertovat.
Sadekauden pitäisi alkaa kuukauden sisällä. Mari Tuohimaa kertoo: ”Jos sateita tulee, niin yhteisöjen asukkailla ei ole hätää. Asukkaat ovat pengertäneet rinteensä hyvin, he osaavat rinneviljelytekniikan.” Rinteillä kasvatetaan kahvia ja hedelmiä myyntiin. Viime vuosina sato on kuitenkin ollut normaalia pienempi kuivuuden vuoksi.
Balo Habeben asukas Tirunesh Hailu kertoo: ”Mieheni on kuollut, elän kahden lapseni kanssa. Sain neljän kuukauden ajan ruoka-apua ja nyt kukon ja viisi kanaa. Viljelen rinteessä kahvia. Viime vuonna sain kuitenkin niin huonon sadon, että sain siitä vain parituhatta birriä (noin 100 euroa) tuloa. Se ei riitä elämiseen.”
Siemenviljaa ja vesipumppuja
Suomen Lähetysseura jatkaa työtä laaksossa Mekane Yesus -kirkon kehitysyhteistyöosaston kanssa. Seuraavaksi alueelle toimitetaan siemenviljaa kylvöä ja vesipumppuja veden nostamista varten.
”Myöhemmin tällä alueella alkaa mahdollisesti Suomen Lähetysseuran kehitysyhteistyöhanke, jolla olisi vielä pitempiaikaisempia vaikutuksia. Työ voisi tarkoittaa esimerkiksi koulutusta erilaisista viljalajikkeista ja viljelymenetelmistä”, pohtii Mari Tuohimaa.
Mutta miksi Suomen Lähetysseura haluaa tehdä työtä juuri tällä alueella, erittäin vaikeiden kulkuyhteyksien päässä?
”Nimenomaan juuri sen vuoksi, että täällä ei ketään ole vielä käynyt. Selvästi täällä tarvitaan apua. Meidän lähtökohtamme on, että me olemme siellä, missä muut eivät ole. Lisäksi pyrimme tukemaan sitä, että ihmiset voisivat pysyä omilla kotiseuduillaan, että he eivät joutuisi lähtemään muualle.”
Teksti ja kuvat: Kati Keski-Mäenpää
Kuuntele Sari Lehtelän radioreportaasi Gasaran alueelta (esitetty Radio Deissä). mp3-tiedosto liitteenä alla.
