TT Risto A. Ahosen kirjan Tulevaisuuden kirkko julkistamistilaisuuden 21.10.2014 Lähetyskirkossa Helsingissä avasi piispa Simo Peura. Piispa Peura näkee, että lähetys on kirkolle koko sen uudistumisen edellytys.
– Olisi muistettava toinen ja kolmas uskonkappale niin, että jokainen kehitysyhteistyöntekijä ja lähetystyöntekijä muistuttaa omalla olemuksellaan Kristuksesta ja on siten kristillinen todistus. Se on tärkeää sekä lähetysjärjestöille että Kirkon Ulkomaanavulle, sanoi Peura.
Piispa Simo Peura näkee Risto Ahosen kirjan luterilaisen teologian antina maailmanlähetykselle. Ahosen näkemyksen mukaan kirkon tuntomerkkeinä pidetään lähetystä. Kirkon tuntomerkit synnyttävät yhteisön. Kirkon tuntomerkit antavat sen identiteetin.
– Uskaltavatko kirkon työntekijät tunnustaa uskonsa. Ehkä kiusauksena on miellyttää muita, koska siten meidät ehkä helpommin hyväksytään. Uskon ja ympäröivän kulttuurin välillä vaikuttaa kuitenkin jännite. Jännite on kirkon identiteetin ja uskon testi. Mikäli kirkko pitää kiinni evankeliumista, se säilyttää identiteettinsä, sanoi Peura.
Mission viisi teesiä Risto Ahosen kirjassa
TT Risto Ahonen sanoi kirjoittaneensa kirjansa herättääkseen meidät näkemään, miten kristinusko elää harvinaisen voimakasta nousukautta. Kristinuskon leviäminen ja kasvu Euroopan ja Pohjois-Amerikan ulkopuolella on yllättänyt kaikki tutkijat.
Murrosvaiheen suurimpia yllätyksiä on ollut niin sanottu lähetyksen paluuliikenne. Eurooppaan on perustettu tuhansia maahanmuuttajien seurakuntia. Tätä liikehdintää on kutsuttu myös lähetyksen bumerangiliikkeeksi ja sitä on välillä leimattu fundamentalismiksi.
– Afrikkalaisen ja aasialaisen kristillisyyden leimaaminen halveksivasti fundamentalismiksi on eräänlaista rasismia. Todellisuudessa etelän kristillisyys on hyvin monimuotoista ja teologisesti kirjavaa eikä sitä millään voida ahtaa tiukkaan muottiin.
Risto Ahonen tiivisti näkemyksensä viiteen teesiin.
1. Lähetyksen ja evankelioimisen peruskysymys aikanamme ei ole se, miten on julistettava, vaan mitä on julistettava.
Sanoman sisältö on usein hukassa. Kristillinen usko on tavattoman rikas, josta avautuu jatkuvasti uusia puolia. Evankelioiminen on Kristus-todistuksen konkretisoimista, ”missä kerjäläinen neuvoo toiselle kerjäläiselle, mistä löytyy leipää.” (D.T. Niles). Siinä julistus ja palvelu, suullinen uskontodistus ja diakonia tukevat toisiaan.
2. Lähetyksessä on kysymys kirkon syvimmästä olemuksesta ja identiteetistä.
Vuosisatojen aikana kirkko on kantanut merkittävää yhteiskunnallista vastuuta ja samaistunut kansan kohtaloihin, sen suruun ja iloihin. Tehtävien moninaisuus peittää kuitenkin helposti sen, mitä varten kirkko on lähetetty maailmaan. Kirkko on kutsuttu todistamaan Kristuksen ylösnousemuksesta ja uudesta elämästä Kristuksessa. Lähetys on sen perustehtävä.
3. Lähetys ja eskatologia kuuluvat erottamattomasti yhteen.
Teologianhistoriassa ja dogmatiikan oppikirjoissa on usein väheksytty eskatologiaa ja pidetty sitä ylimääräisenä lisänä. Sekulaari eskatologia on kirkolle muistutus siitä, että ihmiselämän keskeiset kysymykset eivät häviä ihmisten mielistä, vaikka kirkko vaikenisi niistä. Ihmiset antavat kirkon vaietessa niille sekulaarin tulkinnan.
4. Kristillinen lähetys perustuu Jumalan missioon, jossa Jumala pelastaa ihmisen ja uudistaa hänen elämänsä Kristuksessa ja vapauttaa luomakunnan pahuuden voimien orjuudesta. Sovituksella on kosmiset mittasuhteet. Luominen ja lunastus, armo ja oikeudenmukaisuus kuuluvat yhteen.
5. Kirkon uudistuminen ei ole pohjimmaltaan ihmisen vallassa. Ratkaisevaa on se, ketä Jumala käyttää, mihin Pyhä Henki tunnustautuu. Nykyisessä kirkollisessa keskustelussa tuntuu hämmentävältä sen ihmiskeskeisyys. Pääasiaksi näyttää usein jäävän se, mitä ihminen voi uskoa ja hyväksyä. Mihin on jäänyt se vanha kristillinen ohje, jonka mukaan jokaisen tulee nöyrtyä Jumalan sanan edessä ja antaa sanan valaista ja paljastaa ihmisen sisimmät ajatukset ja johtaa totuuteen.
Missio nousee marginaaleista
Vastauspuheenvuoroissa lähetysteologi TT Mari Pöntinen nosti puheessaan keskiöön marginaaleista nousevan mission. Kristinusko on alkanut ihmisyyden marginaalista, kuolemaantuomitun rististä.
– Jumalan missio oli tulla lähelle ihmistä. Jumala astui ruumiiseen, mieleen. Ymmärtääksemme marginaaleista nousevaa missiota, meidän on katsottava itseemme, niihin marginaaleihin meissä, jotka tarvitsevat vapautusta.
Ajatusmalleista ja epätasa-arvoisista rakenteista puhuu Kirkkojen Maailmaneuvoston uusi asiakirja Yhdessä kohti elämää: lähetys ja evankelioiminen muuttuvassa maailmassa. Asiakirja vaatii kirkoilta oikeudenmukaisuutta pikemmin kuin uhria.
– Se haastaa meitä tyhjentymään ja luopumaan etuoikeuksistamme. Jumalan missio nousee marginaalista. Miten rajoja pystyy murtamaan, millaisia tapoja näemme kirkon missiossa?
Kumppanuus on suostumista oppilaaksi
Rovasti Tuula Sääksi kertoi työstään Keniassa, jossa hän toimi opettajana raamattukoulussa ja seminaarissa. Vuosien varrella hän työskenteli kymmenien papeiksi ja evankelistoiksi valmistuvien kanssa. Hän kysyi, mitä heille oli jäänyt päällimmäiseksi mieleen yhteisistä ajoista seminaarilla.
– Jäin sanattomaksi, kun kuulin monen heistä – toisistaan tietämättä – mainitsevan saman asian. Parasta oli se, kun istuimme kodissasi, joimme teetä ja söimme pullaa.
– Koskettavinta kumppanuudessa on kuulla epäonnistumisen ja masentumisen hetkellä viereltään rohkaiseva sana, anteeksiannon ja lohdutuksen sana. Kristus siinä, hoitamassa minua, vierelleni antamansa matkakumppanin sanoissa ja siunaavissa käsissä. Kristus itse, hoitamassa meitä, kumppanuuteen kutsuttuja. Siinä kumppanuuden syvin salaisuus, Jumalan rakkauden suuri mysteeri ja kutsumuksemme siunaus.”
Piispainkokouksen sihteeri Jyri Komulainen näki evankeliumin kotonaan kaikissa kulttuureissa. Kirkon merkitys eskatologisessa horisontissa on keskeinen.
Mission lähtökohtana on kolmiyhteinen Jumala
Emerituspiispa Juha Pihkala puolestaan viittasi trinitaariseen lähetykseen. Kirkon ja sen mission lähtökohtana on kolmiyhteinen Jumala.
– Kun ihmiskunta ja ihminen tulevat osaksi pelastuksesta, tulevat he vapaiksi orjuudesta. Vapautuminen tapahtuu sekä ihmisessä itsessään että sen ulkopuolella. Missiota ja diakoniaa ei voida erottaa toisistaan.
– Monille nuorille esimerkiksi synti näyttäytyy suhteessa luomakuntaan. On ymmärretty, että usko ja lähetys koskettavat kaikkea, ihmistä ja luotua.
Hän kehotti tasa-arvoiseen vuorovaikutukseen tilaan, jotta olemme yhteisellä tiellä.
– Meillä kaikilla on oppimista kaikilta”, sanoi Juha Pihkala.
Risto Ahonen: Tulevaisuuden kirkon suuntaviitat
Simo Peura: Luterilaisen teologian anti maailmanlähetykselle
Jyri Komulainen: Tulevaisuuden kirkko ja globaali kristikunta
Mari Pöntinen: Marginaaleista nouseva missio
Juha Pihkala: Lähetyksen trinitaarinen ja ekklesiologinen perusta
