Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

Yhteinen usko, toivo ja rakkaus näkyivät Lähetysseuran vuosikokousseminaarissa

Lähetysseuran vuosikokousseminaari keräsi yhteen osallistujia niin Suomesta kuin maailmalta. Millaista pohdittavaa kansainväliset vieraamme toivat yhteiseen pöytään?

Neljä kuvaa, joissa Lähetysseuran kotimaan ja ulkomaantyön kumppaneita sekä lähetysseuralaisia keskustelevat pöydissä keskenään.
Seminaarissa oli varattu aikaa yhteisille kohtaamisille ja keskusteluille. Kuvat: Heli Vuohelainen

Suomen Lähetysseuran vuosikokous käynnistyi 24. elokuuta merellisissä maisemissa Helsingin Katajanokalla yhteisellä seminaarilla, johon osallistui suomalaisten seurakuntien ja jäsenjärjestöjen edustajien lisäksi kansainvälisiä kumppaneita yhteensä 20 maasta.

Lähetysseura on kiteyttänyt tavoitteekseen, että usko, toivo ja rakkaus vahvistuisivat maailmassa. Vuosikokousseminaarin avauspuheenvuorossaan toiminnanjohtaja Pauliina Parhiala korosti, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitsemme yhteistyötä – niin kansainvälisten kumppaneiden kuin suomalaisten seurakuntien koko jäsenyhteisön kanssa.

”Tälläkin seminaarilla haluamme vahvistaa dialogista tekemisen tapaa. Teemme työtä yhdessä kuuntelemalla toinen toisiamme. Tämä yhteistyö on luovuutemme lähde”, Parhiala sanoo.

Parhiala istuu pöydässä keskustelemassa seurakuntien edustajien kanssa
Pauliina Parhiala haluaa haastaa yhteistyötahot pohtimaan sitä, mitä yhdessä tekeminen merkitsee. Kuva: Heli Vuohelainen

Lähetystyö on tekoja

Eteläisen Afrikan luterilaisten kirkkojen yhteistyöjärjestön Lucsan johtaja, pastori Lilana Kasper, muistutti aamuhartaudessaan, miten kokonaisvaltaisessa lähetystyössä ei ole kyse vain sanoista, vaan ennen kaikkea teoista:

”Meidän on helppo puhua siitä, mikä maailmassa tulisi muuttua. Mutta on paljon vaikeampaa oikeasti toimia muutoksentekijöinä. On vaikeaa nousta puolustamaan heikommassa asemassa olevia. On vaikeaa nousta ylös silloin, kun se vie sinut epämukavuusalueellesi.”

Näissä vaikeissa hetkissä Kasper rohkaisee luottamaan Jumalaan:

”Jumala on se joka kutsuu ja valmistaa meidät tähän työhön. Kun olemme väsyneitä, hän seisoo rinnallamme ja antaa meille voimaa puolustaa toisiamme ja jatkaa työtämme.”

Kasper seisoo puhujapöntön takana ja lukee raamatuntekstiä.
Lilana Kasper siteerasi hartaudessaan Franciscus Assisilaista: ”Julista evankeliumia aina, mutta käytä sanoja vain tarvittaessa.” Kuva: Heli Vuohelainen

Muuttuva maailma muuttaa kirkkoja

Seminaarissa päästiin kuulemaan kansainvälisten vieraiden ajatuksia uskon, toivon ja rakkauden teemoista. Nyakaton luterilaisen raamattuopiston rehtori Mimii Mziray kertoi teologisen koulutuksen merkityksestä Tansaniassa:

”Kirkko kasvaa ja maailma muuttuu, ja sen myötä tarvitsemme paitsi uusia työntekijöitä, myös uudenlaista ammattitaitoa.”

Raamattuopiston opetuksessa painotetaankin holistisuutta, eikä opetus rajaudu ainoastaan teologiaan. Myös uusien ihmisten tavoittamiseksi on otettu käyttöön uusia lähestymistapoja. Esimerkiksi nuorille suunnattu mediatyö on tavoittanut tänä vuonna kirkon piiriin 50 000 nuorta.

Mziray nauraa pöydän ääressä seurakuntalaisten kanssa
Mziray on itse Lähetysseuran entinen stipendiaatti ja haluaa nyt antaa työpanoksellaan takaisin yhteisölleen. Kuva: Heli Vuohelainen

Toivoa on ylläpidettävä aktiivisesti

Israelilaisen rauhankasvatuskeskuksen, Rossing Centerin, johtajaa Sarah Bernsteiniä kuultiin toivon näkökulmasta. Bernstein kertoo aiheen nostattavan tunteita pintaan, sillä kulunut vuosi on ollut sietämätön Israelissa ja Palestiinassa:

”Näen työssäni paljon tragediaa ja kipua, mutta toisaalta työ antaa minulle voimaa ja tuo turvaa.”

Rossing Center järjestää opettajille ja opettajaopiskelijoille koulutusta, jossa he saavat käytännön työkaluja konflikteihin liittyvien keskustelujen käymiseen luokkahuoneessa. Lapsille järjestetään rauhankasvatusta.

”Kouluissa ei opeteta rauhasta eikä vaikeista asioista puhuta. Omissa kuplissa eläminen on kestämätöntä. Tuomalla lapsia ja nuoria yhteen, opetamme heitä tunnistamaan epätasa-arvoa ja kunnioittamaan toinen toisiaan”, Bernstein sanoo.

Hän näkee, että rauhaan voi olla vielä pitkä matka, mutta tilanne ei koskaan ole toivoton. Ennen kaikkea hän korostaa aktiivista roolia toivossa:

”Emme voi vain toivoa parempaa, vaan toivo on jotakin, mitä me teemme ja toteutamme.”

Bernstein istuu pöydän ääressä puhumassa
“Me joko opettelemme elämään yhdessä tai kuolemme yhdessä”, Sarah Bernstein sanoo. Kuva: Heli Vuohelainen

Nuoret muutoksentekijöinä

Piispa Atahualpa Hernandez kertoi Kolumbian luterilaisen kirkon työstä rauhan saavuttamiseksi maassa, jossa on ollut käynnissä sisäinen konflikti jo yli 50 vuotta.

”Kirkko puhuu rauhanrakennuksesta aina pienistä paikallisyhteisöistä suurille yleisöille. Tarjoamalla erilaisia näkökulmia voimme auttaa ihmisiä ajattelemaan, että toivo on mahdollista.”

Hernandez myöntää, ettei aina ole helppoa saada ihmisiä uskomaan, että Jumala on myös myös kolumbialaisten kanssa. Erityisen tärkeää hänestä olisi, etteivät nuoret menettäisi toivoa tulevaan. Hän jakaa rohkaisevan kohtaamisen:

”Veimme erääseen paljon väkivaltaa kohdanneeseen kylään rikkinäisiä koreja. Kun ihmiset ihmettelivät tätä, kerroimme, että korit ovat kuten tämä maa: korjattavissa. Muistan, miten erityisesti kylän lapset olivat innokkaasti mukana korjaustyössä. Niin ikään nuoren sukupolven on tärkeää nähdä, että he voivat uudelleenrakentaa myös Kolumbian.”

Kairavuo ja Hernandez seisovat puhujapöntön takana keskustelemassa
Hernandez kertoo, että suurimmat onnistumiset eivät ole ne joista lehdissä kirjoitetaan, vaan ne mitä pienissä yhteisöissä tapahtuu. Haastattelijana Katariinanseurakunnan kirkkoherra Leena Kairavuo. Kuva: Heli Vuohelainen

Uusi mediapalvelu sidosryhmille

Lähetysseura lanseerasi vuosikokousseminaarissa uuden mediapankin, joka sisältää yli 16 000 kuvaa ja videota työstämme maailmalla ja Suomessa. Mediapankissa olevia kuvia saa käyttää hyvän tavan mukaisesti Lähetysseuraan ja sen toimintaan liittyvän viestinnän yhteydessä. Mediapankista löydät myös tuoreet vuosikokouskuvat.

Tutustu tästä mediapankkiin!

Teksti: Anna Peltonen