Mae Hong Son on idyllinen rajakaupunki Pohjois-Thaimaassa. Sitä ympäröivät jylhät vuoret, jotka houkuttelevat patikoitsijoita poluilleen. Tammikuun seitsemännen päivän aamuna 2021 asukkaiden rauha häiriintyi, kun muutaman kilometrin päässä rajan toisella puolella Myanmarin sotilasjuntan koneet iskivät Hway Pu Laungin vuorelle viisi kertaa aiheuttaen pahaa tuhoa.
Iskujen seurauksena lähes tuhat ihmistä pakeni rajan yli Thaimaahan, missä he saivat väliaikaisen turvapaikan. Kun taistelut laantuivat, pakolaiset palasivat takaisin Myanmariin arvioimaan tuhoja ja suojelemaan omaisuuttaan, valitettavasti odottaen uutta iskua, joka voi tulla milloin vaan.
Ilmaiskujen pelkoa joka päivä
Vaikka Myanmarissa on taisteltu jo 60 vuotta, 1.2.2021 tapahtunut vallankaappaus on syössyt maan lohduttomaan väkivallan kierteeseen ja kansan syvään ahdinkoon. Armeijan ilmaiskut oppositiota vastaan ovat osa arkipäivää, eivätkä edes siviilit ja kirkot ole niiltä säästyneet. Kayahin läänissä rajan takana Mae Hong Sonissa tapahtui vuoden 2021 aikana yli 80 aseellista yhteenottoa, joissa kuoli 146 siviiliä. Myös kaksi Pelastakaa Lapset -järjestön työntekijää kuoli iskuissa.
Vaikka kansainvälisillä avustusjärjestöillä ei ole pääsyä rajaseudun pakolaisleireille Myanmarissa, avustustoiminta jatkuu Thaimaan puolelta. Logistiset haasteet ovat massiiviset. Riisiä, linssejä, ruokaöljyä, chiliä ja suolaa toimitetaan usein kantamalla joen yli ja viidakkopolkuja pitkin armeijaa vältellen. Ruokavalio on rajoittunut, sillä vihanneksia ja hedelmiä ei ole. Myös vettä on vähän saatavilla. Kaikelle on tarve, ja yöllä lämpötila laskee 10 asteeseen. Lämpimiä peittoja kaivataan kovasti.
”Jos Thaimaassa ostaa tuubin hammastahnaa, se ei paljoa maksa, mutta kun se viedään kantamalla pakolaisleiriin, arvo kasvaa melkoisesti”, tuumasi avustuskuormaa kasaava myanmarilainen avustustyöntekijä.
Valitettavasti Myanmarin armeija ei jätä rauhaan edes pakolaisleirejä. Lähetysseuran tuella hankittiin vuoden vaihteessa radiopuhelimia, jotta armeijan lähestyessä pakolaiset saavat viestin ja pääsevät karkuun ennen hyökkäyksiä.
Pakolaisvirralla ei ole loppua
Thaimaassa on arviolta 90 000 Myanmarin pakolaista. Suuri osa heistä saapui jo 30 vuotta sitten. Pakolaisleireillä on koulut, klinikat ja muut palvelut sekä myös kirkkoja. Nyt kun iskuja tapahtuu jatkuvasti, rajan yli virtaa uusia pakolaisia. Thaimaa ei kuitenkaan kutsu sotaa paenneita myanmarilaisia pakolaisiksi, sillä heidät ohjataan takaisin kotimaahansa aina kun taistelut laantuvat.
Jo ennen vallankaappausta lasten kouluun pääsy oli haasteellista koronan takia, mutta viimeisen vuoden aikana tilanne on pahentunut merkittävästi. Pakolaisleirien lasten tulevaisuus on synkkä, ellei tilanne muutu merkittävästi. Muutokseen tarvitaan isoja poliittisia päätöksiä. Toinen asia on, haluaako kansainvälinen yhteisö aidosti puuttua tilanteeseen.
Ruoka-apua on saatu perille
Lähetysseura on ollut mukana Myanmarin rauhanhankkeessa yhdessä Euro-Burma Officen kanssa jo vuosia. Hanke jatkuu vaikeiden haasteiden keskellä. Suomen seurakuntien ja yksityisten ihmisten tuella humanitaarista apua on voitu toimittaa Myanmarin neljän luterilaisen kirkon ja Euro-Burma Officen kautta. Apu on mennyt turvallisesti läpi, vaikka logistiset haasteet ovat valtavat.
Eräällä Mae Hong Sonin kukkulalla kasattiin taas tammikuun 2022 lopulla avustuskuormaa. Thaimaassa asuvat vapaaehtoiset myanmarilaiset pakkasivat ruokatarvikkeita, patjoja, peittoja ja muuta tavaraa lähtemään mahdollisimman pian. Omia maanmiehiä halutaan auttaa rajan takana. Hymyilevien nuorten kasvojen takana saattoi aistia huolen ja surun. Vaikka nämä vapaaehtoiset olivat turvassa Thaimaassa, ystävien ja sukulaisten kohtalo rajan takana askarrutti.
Kuorma lähtee liikkeelle yöllä
Avustuskuorman perille viemiseksi tarvitaan Thaimaan viranomaisten lupa. Sitten vaan rukoillaan, että matka pakolaisleireihin olisi turvallinen eikä armeijaan törmättäisi. Ilmassa lentävät armeijan droonit ja helikopterit ovat pelottavia, ja siksi matkaan lähdetään usein yöllä. Mikä ilo onkaan, kun tarvikkeet saapuvat perille leiriin ja taas selviydytään ravinnon suhteen hetken matkaa.
“Vaikka olemme nyt turvassa pakolaisleirissä eikä meidän tarvitse huolehtia ruoasta ja asumisesta, koen koti-ikävää ja tahtoisin palata pian turvallisesti kotiini”, kertoi lukion rehtori Demoson kaupungista.
Monet pakolaiset ovat sanoneet, että jopa välttämättömiä ruokatarvikkeita tärkeämpää on ajatus siitä, ettei heitä ole unohdettu. Kiitos muistamisesta myös tukijoille Suomessa.
Olli Pitkänen
(Kirjoittaja on Lähetysseuran aluejohtaja Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa)
