Ennen Angolaan lähtöäni kiersin nimikkoseurakuntiani ja yhdessä niistä minut esiteltiin seurakunnan etätyöntekijänä. Tuo kirkkoherran osuva kohteliaisuus on monesti noussut mieleeni tänä keväänä.
Lähetystyöhön on alusta asti kuulunut läsnäolo, yhdessä oleminen ja tekeminen. COVID-19-pandemia on tuonut siihen jonkinlaisen särön. Monen ulkomailla olleen työntekijän oli palattava Suomeen turvallisuussyistä. Minunkin piti alkujaan lähteä Suomeen, mutta se ei onnistunut sulkutilojen ja lentojen puutteen vuoksi. Olenkin viettänyt aikani kotona ja tehnyt työtäni etänä kotoa käsin.
Tämä aika on kuitenkin saatellut meitä uusien toimintatapojen ja ideoiden äärelle, mikä on palvellut lähetystyötä ja sanoman eteenpäin viemistä. Näissäkin olosuhteissa Suomen tasavallan presidentin sanat ”fyysistä etäisyyttä, henkistä läheisyyttä” toteutuvat – kiitos internetin ja puhelimen.
Millaista työ kotikaranteenissa sitten on?
Jotain muuta tilalle
Ennen korona-aikaa pidin pyhäkouluopettajien koulutuksia maakunnissa, tuin nuorisojohtajia heidän työssään sekä osallistuin lasten ja nuorten tapahtumiin. Koronan myötä sovitut koulutukset, matkat ja viikoittain pitämäni kerho peruttiin, samoin lastenleiri. Sain kuitenkin huomata, että kun jostain luopuu, saa jotain muuta tilalle.
Olen loikannut enemmän digimaailmoihin ja kokeillut uutta, kuten etävieraillut koulutunneilla, rippikoulujen lähetysoppitunnilla sekä seurakunnassa sosiaalisen median välityksellä. Olen lupautunut vielä tekemään videohartauden seurakunnan Facebook-sivuille ja olemaan läsnä Oulun hiippakunnan lähetysjuhlilla syyskuussa Angolasta käsin.
Ennen korona-aikaa reaaliaikaiset yhteydet nimikkoseurakuntiin tai muihin työn tukijoihin olivat hyvin harvinaisia. On hienoa, että seurakunnat ja koulujen opettajat pyytävät nyt innokkaammin mukaan uudenlaiseen toimintaan.
Olen huomannut, miten kirkko ja monet seurakunnat ovat aktivoituneet ihan uudella tavalla esimerkiksi Facebookissa. Vaikka osa ”perinteisestä” kirkkoväestä ei voi osallistua näin seurakunnan toimintaan, samaan aikaan sellaisia, jotka eivät lähtisi kirkkoon tai seurakunnan tilaisuuteen muuten, ovatkin nyt uskaltautuneet kuulolle kotona oman koneen kautta. Asioilla on aina eri puolia.
Etänä, mutta läsnä
Lähetysseura alkoi järjestää keväällä virtuaalisia kirkkokahveja, ja minäkin uskaltauduin emännöimään. Se oli hyvä kokemus, lämminhenkinen yhteishetki. Ihanat terveiset, kysymykset ja kommentit tekivät tilanteesta aidosti vuorovaikutteisen ja tunsin, että todella olimme yhdessä. Suomessa seurakunnan tilaisuudessa vieraillessani mukana on ehkä 10-50 seurakuntalaista. Nyt sain viettää kirkkokahveja yli 70 ihmisen kanssa ympäri Suomea ja maailmaa. Tallennetta on katsottu vielä jälkeenpäin yli 7000 kertaa! Internetin kautta tavoittavuus on ihan omaa luokkaansa.
Osallistuin myös espoolaisen lukion uskonnontunnille videoyhteyden kautta. Videolla olin reaaliaikaisesti läsnä heille, ja he minulle mikkien ja keskusteluruudun kautta. Opettajan idea oli kutsua uskonnontunnille vierailijoita eri mantereilta. Hän kertoi, ettei ilman etäkoulua olisi tullut järjestäneeksi kurssia näin.
Työ nuorten parissa on itselleni erityisen tärkeää, joten on kiva päästä heitä tapaamaan edes virtuaalisesti. Erityisen mielenkiintoista on kuulla nuorten ja lasten kysymyksiä aiheesta kuin aiheesta: luonnosta, säästä, palkasta, bensan hinnasta ja mopoista, koulusta ja työstäni. Rippikouluvierailusta sain pastorilta kehuja: ”Kiitos alttiudestasi palvella lähettäjäseurakuntia näin hienosti. Se on iso ja merkittävä asia.”
Olen pitänyt kotikaupungissani Lubangossa enkkukerhoa nuorille viikoittain. Se oli kuitenkin ensimmäinen työtehtäväni, joka tippui pois koronarajoitusten astuttua voimaan. Hetken harmittelin, mutta melko pian perustin Facebook Messengeriin ryhmän, jossa keskustelemme englanniksi. Maakunnissa kierrellessäni monet nuoret kertoivat minulle toiveensa oppia englantia paremmin. Nyt hekin pääsivät mukaan. Keskusteluryhmä on myös yksi väylä olla läsnä nuorille aikuisille. Muukin yhteydenpito nuoriin on hoitunut Messengerissä tai WhatsAppilla.
Hyviäkin asioita
Haittoja vähättelemättä, korona on tuonut mukanaan hyviäkin asioita niin ilmastolle kuin uuden löytämisen ja digimahdollisuuksien hyödyntämisen. Erityistilanne on tarjonnut myös uusia kiinnostavia tilaisuuksia. Itsestäni on ollut kiva kokeilla uutta. Etävierailut ovat virkistäneet kotitoimistopäiviäni. Ne eivät korvaa sellaista yhteyttä ja keskustelua, jota voidaan käydä fyysisesti, mutta internet on tuonut meitä hetkeksi lähelle toisiamme.
Täytyy kuitenkin tunnustaa, että kaipaan ihmisten seuraa, jumalanpalveluksen jälkeisiä keskusteluja, kerhotoimintaa, halauksia ja poskisuudelmia. Kaikella on kuitenkin aikansa. Nyt kiinnitän huomioni niihin hyviin puoliin, jota tämä aika tarjoaa. Yhteyttä voidaan pitää näinäkin aikoina, ja uusia keinoja siihen on löydetty! Meillä on vain tämä hetki ja nämä mahdollisuudet – otetaan niistä ilo irti.
Teksti: Teija Lievonen, Angola
