Istumme valtavan temppeliviikunapuun varjossa. Olemme matkanneet aamusta asti Nepalin pomppuisia kukkulaseutujen teitä, ja viimein olemme saapuneet Hilekharkan kylään tapaamaan erästä dalityhteisöä. Niin sanottuihin alakastisiin daliteihin kuuluvat kyläläiset ovat kokoontuneet ympärillemme kasvomaskit kasvoillaan tervehtimään Suomen suurlähettilästä.
Tosin nyt kaikkien huomio on kääntynyt värikkääseen juhlasariin pukeutuneeseen nuoreen naiseen. Hän alkaa puhua voimakkaalla äänellä.
”Olen Nirmala Sunar ja haluan opettajaksi.” Toinen nuori nousee seisomaan, hän haluaa lääkäriksi. Yksi sotilaaksi, toinen sosiaalityöntekijäksi ja kolmas poliisiksi.
Nuortenryhmäläiset kertovat, että vaikeinta kuluneena vuonna on ollut, kun pandemia sulki koulut. Ja kun Nepal aloitti tiukan yhteiskunnan sulun, monet ulkomaille lähteneet siirtotyöläiset menettivät toimeentulonsa ja palasivat toimettomina kotikyliinsä.
”Osallistuimme vain kokeisiin, mutta kokeet eivät ole tarpeeksi oppimiseen”, Nirmala, 19, sanoo.
Tämän lisäksi kylissä liikkui hurjia huhuja koronaan liittyen – kuten että alkoholi parantaa taudin. Nuorten ryhmä teki aktiivisesti kotikierroksia ja kumosi huhuja sekä levitti oikeaa tietoa uudesta viruksesta. Nuoret opastivat kyläläisiä käsienpesusta, maskien käytöstä ja turvaväleistä.
Puolentoista vuoden matkustustauko
Suurlähettiläs Pertti Anttinen vieraili Suomen Lähetysseuran Nepalin kehitysyhteistyöhankkeissa syyskuun lopussa. Kyseessä oli kolme vuotta maassa palvelleen suurlähettilään ensimmäinen tutustumismatka Lähetysseuran työhön.
Myös Lähetysseuran omat ulkomaantyöntekijät pääsivät ensimmäistä kertaa vierailemaan työalueilla sitten koronapandemian alun. Köyhä Nepal on käynyt läpi useita vakavia korona-aaltoja, mutta syksyllä pandemia on ollut helpottamaan päin ja maata sekä matkustamista on avattu.
Suurlähettiläs tapasi niin dalitkylän naisten- ja nuortenryhmiä, työn parissa aktiivisesti toimivia vammaisia ihmisiä kuin vasta kouluun palanneita koululaisia. Järjestöjen kehitysyhteistyö on jatkunut läpi koronan ja pystynyt vastaamaan Nepalin kaikkein haavoittuvimpien ihmisten tarpeisiin.
”Kun Nepal tarvitsi apua koronan takia, Suomi halusi nopeasti vastata”, Anttinen totesi tavatessaan Lähetysseuran tukemaa vammaisten vertaistukiryhmää Annapurnan juurella.
Hän oli iloinen siitä, että Suomen tuki on tavoittanut ihmisiä myös Lähetysseuran kautta muun muassa avustusmateriaaleilla ja ruokapaketeilla vammaisille ihmisille.
Suurlähettiläs ilahtui myös siitä, kuinka tiivistä yhteistyötä hankkeet tekevät paikallisviranomaisten kanssa. Kaskin piirikunnassa kunnallistason päättäjät olivat paikan päällä kertomassa, kuinka heidän alueellaan osataan ottaa nyt paremmin esteettömyys huomioon kunnan tiloissa.
”Oli hienoa nähdä, miten kunnallispoliitikot ovat ottaneet merkittäviä askelia vammaisnäkökulman huomioimisessa”, Lähetysseuran Nepalin maatoimiston päällikkö Juha Valta sanoo.
Lapset iloitsivat kouluun paluusta
Suurlähettiläs vieraili myös Gorkhassa koulussa, joka on ollut neljä vuotta mukana Lähetysseuran koulumielenterveyshankkeessa. Nepalissa lapset olivat vasta päässeet palaamaan kouluihin pitkän tauon jälkeen.
Koulun rehtori Krishna Neupane kertoi, kuinka aiemmin opettajat tapasivat fyysisesti kurittaa lapsia. Hankkeen myötä koulussa keskitytään oppilaiden myönteiseen kannustamiseen. Kaksi opettajaa on koulutettu koulukuraattoreiksi. Myös vanhemmat on saatu mukaan oppilaita tukemaan.
Mielenterveyden haasteet ovat yleisiä etenkin Nepalin syrjäseuduilla, joissa köyhyys ja esimerkiksi kastisyrjintä voivat vaikuttaa vahvasti lasten kehitykseen.
”Koulupudokkuus on laskenut 10 prosentista 4 prosenttiin, ja lasten oppimistulokset ovat parantuneet”, rehtori Neupane kertoi ylpeänä.
Etäopiskelua vaikeissa oloissa
Etäopiskelu pandemian aikana ei ole ollut monelle helppoa, eikä köyhimmissä perheissä pystytty ostamaan lapsille puhelimia tai hankkimaan toimivaa nettiä opiskelujen edistämiseksi. 30 prosenttia lapsista jäi virtuaalikoulun ulkopuolelle. Niinpä alueelle perustettiin oppimiskeskus, jossa oppilaille pystyttiin antamaan erityistä tukea.
”Olemme tukeneet pitkään koulutusta Nepalissa. Nyt Suomella on erityinen huoli kouluista. Olette yrittäneet ja pärjänneet vaikeista olosuhteista huolimatta”, Anttinen kehui koulua.
Jo ennen pandemiaa hankkeessa hyväksi koetut oppilaiden tukemisen menetelmät tulivat nyt avuksi, kun opettajat pystyivät paremmin tukemaan oppilaiden mielenterveyttä ja oppimista kriisinkin keskellä.
”Gorkhan sykähdyttävissä maisemissa ilahduin kuullessani, miten koulut ovat ottaneet oppilaiden henkisen hyvinvoinnin yhä paremmin huomioon. Koulutettujen opinnonohjaajien työ kantaa hedelmää”, Valta toteaa.
Kehitysyhteistyö jatkuu
Toimeentulon menetys tuntui olevan valtaosalle matkan aikana tavatuista ihmisistä suurin pandemian tuoma haaste. Moni nosti esille myös mielenterveyden ongelmat ja suoranaiset pelot taudista.
Lähetysseuran kehitysyhteistyö tavoitti Nepalin kaikkein haavoittuvimpia ryhmiä jo ennen pandemiaa. Kun yhteisöt olivat saaneet koulutusta ilmastokestävistä viljelymenetelmistä ja ruuanlaitossa, peseytymisessä ja siivoamisessa käytetyn veden hyötykäytöstä, tulivat nämä opit tarpeeseen myös pandemian aikana.
Sen lisäksi työtä muutettiin vastaamaan koronan tarpeisiin, oli kyse sitten ruoka-avusta, sanitaation parantamisesta tai koronatiedotuksesta.
Tärkeä työ jatkuu myös pandemian jälkeen. Dalityhteisöjen nuorista paistoi kova luotto tulevaan.
”Lähettilään kanssa käydyissä keskusteluissa ilmeni, että vaikuttavinta matkassa oli nähdä kastittomien nuorten naisten konkreettinen kiitollisuus. Minusta heillä on nyt uskoa omiin kykyihinsä, toivoa tulevasta ja keskinäistä rakkautta ja välittämistä”, Valta sanoo.
*** Tuettu Suomen kehitysyhteistyövaroin. ***
Teksti ja kuvat: Mimosa Hedberg
