Lapsuus ja nuoruus ovat ikään sidottuja määritelmiä. Ne ovat osa ihmisyyttä, joista jokainen aikuiseksi kasvanut on saanut kokemuksen. Aikuikseksi kasvamisessa on vaara, jonka myötä lapsuus ja nuoruus alkavat näyttää sympaattiselta keskeneräisyydeltä matkalla kohti aikuisuutta.
Lapsiin liittyvää teologiaa tutkinut Marcia J. Bunge rinnastaa lapset akateemisen tutkimuksen näkökulmasta muihin marginaaliin jääneisiin ryhmiin, esimerkiksi naisiin ja rodullistettuihin ihmisiin. Hän peräänkuuluttaa lasten ja nuorten täyden ihmisyyden ja arvokkuuden tunnustamista sekä toimijuuden ja moninaisuuden huomioimista tutkimuksessa.
Lasten marginalisoinnoin esiin nostaminen on tärkeää, sillä yleisesti aikuisten maailmassa lapsia halutaan puolustaa ja heidän kasvunsa halutaan turvata. Tämä on äärimmäisen tärkeä päämäärä. Samalla ihmisyyden ja arvokkuuden tunnustaminen herättää huomaamaan, että lapset ja nuoret voivat tuoda yhteiseen tilaan jotain sellaista, jota aikuiset eivät havaitse. Moninaisuus avaa tilan sille, että he eivät ole yksi yhtenäinen joukko, vaan yksilöllisiä, kiinnostavia persoonia.
Kirkkojen elämässä lasten ja nuorten rooli on ratkaiseva. Ihmisyyden ja arvokkuuden tunnustaminen on esimerkiksi sitä, että heitä ei ajatella pelkästään tulevaisuuden rakentamisen näkökulmasta. Pyhä Henki toimii täysimääräisesti kaikkien ihmisten kautta – hän ei vaadi tietyn ikärajan tai tutkinnon suorittamista. Siksi jokainen ihminen jokaisessa ikävaiheessa voi syventää ja rikastuttaa seurakunnan ja kirkon elämää.
Toimijuuden näkökulmasta esimerkiksi jumalanpalvelusten pitäisi olla sellaisia, että lapset ja nuoret voivat kokea olevansa osa yhteisöä. Raamattua voisi tutkia niin, että lasten ajatukset olisivat yhtä varteenotettavia kuin aikuisten ja heidän esittämänsä kysymykset relevantteja Jumalan tuntemisen lisäämiseksi. Rukouselämässä lapsilla ja nuorilla voi olla erityisen paljon annettavaa. Samoin hengellisissä kokemuksissa, joita ei kahlitse aikuisten maailman rationaalisuus. Yhtä tärkeää on myös mahdollisuus olla osa päätöksentekoa.
Monet kumppanikirkkomme ovat täynnä lapsia ja nuoria. Joissain kirkossa he ovat valtaosa kristittyjen joukkoa. Joskus harvoin nuoret ihmiset myös johtavat kirkkoaan, kuten Kambodžassa. Tai heidän äänellään on erityinen painoarvo, kuten Jordanian ja Pyhän maan ev.lut. kirkon tasa-arvotyössä. Tästä voi ottaa mallia. Monissa kirkoissa he kuitenkin pyörivät mukana ilman ääntä, vaikutusvaltaa tai mahdollisuuksia ottaa osaa yhteisön rakentamiseen. Tässä haluamme yhdessä kumppanien kanssa nähdä muutosta.
Jokaisen vallan keskiöön päässeen henkilön ja instituution tulee jatkuvasti kyseenalaistaa oma paikkansa ja pohtia, keitä tulee siirtäneeksi syrjään. Hierarkia, byrokratia ja hidas päätöksenteko vaikeuttavat monien lasten ja nuorten mukaan pääsemistä. Radikaali ja rohkea kirkko kuuntelee jokaista jäsentään. Se uskoo lasten ja nuorten profeetallista ääntä.
Elina Siukonen
asiantuntija (lapset, nuoret ja kirkko)
