Luterilaisten kokoontumisessa Krakovassa, eri puolilta maailmaa tulleiden arkkipiispojen ja järjestöjohtajien seassa, näkyy kaksi tuttua kasvoa.
He ovat Päiväkummun kesäteologit vuosilta 2020 ja 2021 – Anne Heikkinen ja Jussi Luoma! Miten he ovat päätyneet luterilaisten ylimmän päättävän elimen tapaamiseen?
Sekä Luoma että Heikkinen sanovat syyksi Lähetysseuran.
Jussi Luoman tarina on perinteinen: ensin rippikoululaisena Päiväkummussa, sitten isosena, käynti Tansaniassa Operaatio Lähetyskoulutuksen matkalla ja myöhemmin pesti Päiväkummussa kesäteologina. Viime vuoden kevään Luoma vietti Kambodžassa Lähetysseuran vapaaehtoisena.
”Päiväkummussa teini-ikäisenä tajusin, että kirkkoja on kaikkialla maailmassa. Se oli kiehtovaa, ja maailman kirkoista tuli minulle nopeasti sydämen asia”, Luoma kertoo.
Nyt hän työskentelee lähetystyöstä vastaavana seurakuntapastorina Tampereella.
Jumala löytyy yllättävistä paikoista
Anne Heikkisen into kansainvälisyyteen syttyi jo nuorena, mutta urapolun sinetöi Lähde liikkeelle -koulutus. Sen kautta Heikkinen teki harjoittelun Nepalissa, ja vapaaehtoisena Pyhällä maalla hän keräsi tutkimusmateriaalin graduunsa.
”Lähde liikkeelle -koulutus avasi ihan uuden maailman, ja Lähetysseura käytännössä mahdollisti graduni”, Heikkinen kertoo.
Hänen gradunsa käsittelee Luterilaisen maailmanliiton entisen presidentin Munib Younanin teologista ajattelua – ja samaa aihetta käsittelee myös äskettäin aloitettu väitöskirja.
”Olen oppinut luterilaisuudesta eniten Nepalissa ja Palestiinassa, koska luterilaiset ovat siellä vähemmistössä. Suomessa luterilaisuus on oletus, mutta maailmalla se on poikkeuksellista”, Heikkinen kertoo.
Hänelle luterilaisuus tarkoittaa sitä, että Jumala voi löytyä yllättävistäkin paikoista, ja että teologia on maltillista mutta kannustaa yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen.
”Luterilaisuuden tulevaisuus Suomessa on olla vähemmistössä. Tästä muutoksesta selvitään helpommin, jos kuunnellaan globaalin etelän kirkkojen teologiaa”, Heikkinen sanoo.
Krakovan kokoukseen hän hakeutui kokousavustajaksi. Sellaisiksi valittiin 25 alle 30-vuotiasta luterilaista ympäri maailman. Viikon kestävän tapahtuman aikana Heikkinen on esimerkiksi järjestänyt päivittäisiä jumalanpalveluksia ja laulanut yleiskokouksen kuorossa. Hän osallistui myös nuorten esikokoukseen ja ilmastomarssiin, jolla nuoret kesken kokouksen kiinnittivät huomion ilmastotoimien välttämättömyyteen.
Nuorilta paljon toiveita kirkolle
Nuorten esikokouksessa oli mukana myös Jussi Luoma. Hän on toiminut aiemmin kokousavustajana Kirkkojen maailmanneuvoston kokouksessa, mutta Krakovassa Luoma kokousti osana Suomen delegaatiota. Hänet myös valittiin seitsemän vuoden luottamustehtävään Luterilaisen maailmanliiton neuvostoon.
”Nyt sattui olemaan Suomen vuoro lähettää pohjoismainen nuori neuvostoon, joka kokoontuu kerran vuodessa”, Luoma selittää.
Aiemmat vastuutehtävät kansainvälisen kirkon parissa ovat tuntuneet juuri niin omilta kuin hän kuvittelikin. Nuorten yhteishenki on hyvä, vaikka luterilaisten kirkkojen näkemykset voivat erota toisistaan paljonkin.
Luoma peräänkuuluttaa globaaliin kirkkoon lisää ykseyttä, jossa annetaan tilaa kontekstuaalisille piirteille.
”Meidän nuorten toiveet kirkkojen päättäjille tässä kokouksessa olivat inklusiivisuus, sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus, ilmasto-oikeudenmukaisuus ja yrittäjyyden sekä innovatiivisuuden tukeminen.”
Syrjityt johtajiksi
Anne Heikkisen unelmien kirkko on monimuotoinen, yhteiskunnallisesti aktiivinen ja sellainen, joka uskaltaa kritisoida valtaapitäviä. Ideaalikirkossa yhteiskunnan syrjityt ja halveksitut olisivat mukana ja voisivat toimia myös johtajina.
Nyt Heikkinen tekee väitöskirjaa, mutta se jälkeen ura globaalin kirkon palvelijana kiinnostaa.
”Haaveilen kansainvälisestä urasta kirkossa. Haluan työssäni edistää Jumalan valtakuntaa paitsi kertomalla Jeesuksesta, myös tekemällä työtä ihmisoikeuksien toteutumisen puolesta”, Heikkinen summaa.
Teksti: Virve Rissanen
