Miltä tuntuu palata eläkepäiville Suomeen, kun takana on 20 vuotta Itä-Afrikassa?
Pastorit Riitta ja Olavi Heino palasivat työalueeltaan maaliskuun lopussa. He kertovat nyt podcast-jaksossa ja tässä jutussa, miten kotimaahan sopeutuminen on sujunut.
Ensimmäisenä ilonaiheena Heinot mainitsevat suomalaisen metsän. Sitä he ikävöivät Tansaniassa.
”Olemme hakeneet geokätköjä, sekä marjoja ja sieniä, joita ei tahtonut löytyä. Mutta olemme nauttineet suunnattomasti”, Olavi Heino kertoo.
Tansania ja Suomi eroavat toisistaan monella tavalla. Heinot ikävöivät ihmisten lisäksi tuoreita hedelmiä, ja sitä, että uskonnosta puhutaan avoimesti.
Riitta Heino kertoo esimerkin: Kun pappina menee Suomessa bussiin, saattaa kuulla humalaisten huutelua. Tai jos menee kouluun pitämään aamunavausta, jotkut opettajat voivat tuhahdella, että taas se seurakunnan edustaja tulee. Afrikan maissa työskennellessään Riitta ei koskaan kokenut pappeuttaan ongelmaksi.
Olavi Heino tunnistaa havainnon.
”Tansaniassa uskonto on luonnollista, ja sillä on ihmisille merkitystä. Se teki elämän helpoksi. Täällä uskonto on, ei nyt tabu, mutta siitä ei mielellään puhuta.”
Syyksi Olavi arvelee, että kristinuskoon on Suomessa niin totuttu, ettei sitä enää pidetä arvossa. Moni jopa ajattelee, että uskosta ei ole hyötyä, vaan haittaa.
Tansanian lisäksi Heinot asuivat työaikanaan 1,5 vuotta naapurimaassa Malawissa. Mitä vuodet Itä-Afrikassa sitten ovat opettaneet?
”Sen, kuinka paljon meillä on oppimista heiltä. Sille pitäisi olla avoin”, Olavi Heino vastaa.
Suomessa puhutaan usein yhteisöllisyydestä, ja Afrikan maissa kulttuurit ovat tunnetusti yhteisöllisempiä kuin länsimaissa. Yhteisöllisyyden huomasi Heinojen mukaan esimerkiksi siitä, kuinka he maahan muuttaessaan saivat tuntea luissaan, miten heidät hyväksyttiin osaksi joukkoa. Jokaisella on yhteisölle jotain annettavaa, ja porukkaan pääsee, kun antaa omat lahjansa käyttöön.
Toinen tärkeä oppi liittyy elämänasenteeseen.
Riitta Heino kertoo kysyi kerran vanhalta tansanialaiselta mieheltä, mistä voi tietää että Jumala rakastaa meitä.
”Mies vastasi, että hah, tuohan on yksinkertaista: Me heräsimme tänä aamuna! Ajattele, miten Jumala meitä rakastaa.”
Teksti: Virve Rissanen
