Eteläisessä Afrikassa sijaitseva Botswana on mantereensa rikkaimpia maita. Se on noin Suomen kokoinen, ja asukkaita on vain 2,3 miljoonaa. HIV-tilanne, lähisuhdeväkivallan ehkäisy ja vammaisten ihmisten oikeudet vaativat kuitenkin vielä paljon työtä.
Väkivaltaa vastaan yhteisöissä ja yhteiskunnassa
YK:n väestörahasto UNFPA:n tilastojen mukaan kaksi kolmesta botswanalaisesta naisesta joutuu väkivallan uhriksi jossain vaiheessa elämäänsä. Lähetysseura tukee esimerkiksi poliisien koulutusta, jotta he osaisivat kohdata väkivaltaa kärsineitä oikein.
Botswanassa pitkään asunut Lähetysseuran itäisen ja eteläisen Afrikan alueellinen ohjelmapäällikkö Marja Alastalo kertoo kuulleensa vuosien varrella paljon tapauksia, joissa viranomaiset ovat syyllistäneet lähisuhdeväkivaltaa kohdanneita nuoria naisia.
”Kaikki kehitys tämän muuttamiseksi on vastaanotettu ilolla”, Alastalo sanoo.
Viime vuonna 40 yhteisön johtajaa osallistui väkivaltaa ehkäiseviin koulutuksiin ja 55 työntekijää koulutettiin väkivaltatilanteiden jälkihoitoon.
Lähisuhdeväkivaltaa kokeneille saatiin valmiiksi opas, jota jaettiin myös sosiaalisessa mediassa.
”Yhteiskunnassa vallalla olevat patriarkaaliset asenteet imeytyvät uusiinkin sukupolviin jo pienestä pitäen, ja siksi muutoksen pitää tapahtua monelta eri suunnalta ja vaikuttaa kaikkiin eri ikäryhmiin”, Alastalo tähdentää.
Järjestöjen lobbaustyö tuotti tulosta, kun parlamentti hyväksyi lain lähisuhdeväkivaltaan syyllistyneiden tilastoimiseksi. Tilastointi edesauttaa väkivallan ehkäisyä.
Tietoisuus vammaisten ihmisoikeuksista parani
Botswana ei ole ratifioinut YK:n vammaisten ihmisten oikeuksien yleissopimusta, ja maasta puuttuu vammaislainsäädäntö. Vuonna 1996 aiheesta on tehty kansallinen ohjeistus, mutta siinä vammaisuus ymmärretään vain terveydellisenä haasteena.
Lähetysseura on edistänyt vammaisten asemaa maassa jo vuosikymmenten ajan.
”Ensiaskeleina tuotiin vammaiset ihmiset näkyviin majojen nurkista, minne heidät oli piilotettu”, Marja Alastalo kertoo.
Edelleen työn tavoitteena on parantaa vammaisten ihmisten oikeuksia sekä helpottaa heidän pääsyään oikeusturvan ja terveyspalvelujen piiriin.
Työhön kuului vuonna 2020 säännöllinen puheohjelma radiossa. Jaksoissa puhuttiin monipuolisesti ihmisoikeuskysymyksistä. Marraskuussa yksi jakso pyhitettiin tähdentämään sitä, että vammaisilla ihmisillä on oikeus seksuaali- ja lisääntymisterveyteen.
Radion ja sosiaalisen median kautta tieto vammaisten oikeuksista tavoitti 800 000 ihmistä.
Lähetysseuran työ Botswanassa huomioi myös vammaisten naisten seksuaaliterveyden. Vaikka terveyspalveluita tarjottaisiin, niiden saavutettavuudesta ei välttämättä pidetä huolta. Siksi seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvät palvelut ja niiden puutteet kartoitettiin vammaisten naisten näkökulmasta kolmen kaupungin alueella: Gaboronessa, Francistownissa ja Palapyessä.
Tietoisuutta vammaisten oikeuksista levittivät työntekijöiden lisäksi vammaisten oikeuksien lähettiläät. Lähettiläiksi nostettiin vammaisia ihmisiä, jotka toimivat positiivisina roolimalleina yhteisöissään. He toivat työlle painoarvoa ja uskottavuutta.
Tietoisuuden kasvattaminen auttoi. Vuonna 2019 Botswanan parlamentti hyväksyi päätöslauselman, jonka mukaan Botswanan tulisi liittyä YK:n vammaisten oikeuksien sopimus CRDP:hen. Hallitus kuitenkin linjasi, että ennen sopimukseen liittymistä Botswanan täytyy kehittää kansallista lainsäädäntöään siten, että se on linjassa sopimuksen kanssa.
Muitakin tärkeitä askeleita otettiin: kansallisella tv-kanavalla viittomankielen tulkkaus uudistettiin täyttämään nykyaikaiset kriteerit.
”Yhteiskunta on kehittynyt vuosikymmenten saatossa, ja sosiaali- ja terveysviranomaiset ottavat enemmän vastuuta vammaisten ihmisten tukemisesta. Vielä työtä kuitenkin tarvitaan”, Alastalo sanoo.
Teksti: Virve Rissanen
***Tuettu Suomen kehitysyhteistyövaroin.***
