Parlamentissa äänestyksen kohteena on päätöslauselmaesitys, joka pohjautuu huhtikuun lopussa oikeudellisten asioiden valiokunnassa (JURI) hyväksyttyyn mietintöön. JURI-mietinnön sisällössä puolestaan on huomioitu parlamentin muiden valiokuntien lausunnot. Prosessi on ollut pitkä ja monipolvinen jo tähän mennessä eivätkä lähtökohdat ole olleet parhaimmat mahdolliset: alkuperäistä komission esitystä ja neuvoston hyväksymää kantaa on kritisoitu useista heikkouksista sekä kansalaisjärjestöjen, ay-liikkeen, tutkijoiden kuin myös EU:n parlamentaarikkojenkin taholta.
Suomalaisten palkansaajakeskusjärjestöjen SAK:n ja STTK:n EU-edustuston, FinUnionsin, johtaja Susanna Salovaara on seurannut tiiviisti yritysvastuudirektiivin etenemistä Brysselissä. Salovaaran mukaan ennen komission esitystä Euroopan parlamentti oli tehnyt erittäin kunnianhimoisen oma-aloitemietinnön kauden alussa.
”Yleensä se antaa komissiolle vahvan signaalin, ja EU:n yritysvastuudirektiiviltä odotettiinkin paljon. Komissio siirsi esityksen ulostuloa muutamia kertoja, ja tekstin tullessa ulos pettymys oli suuri varsinkin kansalais- ja ympäristöjärjestöille sekä ammattiyhdistysliikkeelle. Kun Eurooppa-neuvosto pääsi tekstistä nopeasti sopuun todella heikon tekstin voimin viime joulukuussa, alkoi lannistus iskeä: tulisiko mikään muuttumaan? Toiveikkaina, mutta jo ehkä hivenen skeptisinä, katseet siirtyivät parlamentin suuntaan. Parlamentissa usea valiokunta halusi tehdä lausunnon, ja käsittely on kestänyt kauan tästä syystä. Prosessin aikana tosin alkoi nopeasti käydä selväksi, etteivät mepit tukisi vahvaa tekstiä, kuten olivat oma-aloitemietinnön kohdalla tehneet.”
Salovaara pohtii, että valmisteluprosessia seuranneille vaikuttajille voi olla hankalaa päättää, tulisiko tekstiä tukea vai kehottaa päätöksentekijöitä hylkäämään se.
”Itse haluaisin kuitenkin muistuttaa, että tämä on päänavaus. Tästä lähdetään valitettavan hitaasti liikkeelle, ja vähitellen vahvistetaan velvoittavuutta ja kattavuutta vuosien saatossa. Lienee kuitenkin parempi, että meillä on pohjalla jotain hyviä elementtejä, vaikka nykyisellään esitetyt raja-arvot ja vastuukysymykset ovat liian suuria ja laveita.”
Tällä hetkellä varmaa on vain, että yritysvastuudirektiiviin kohdistuu suuria odotuksia. Kuinka mittavasti se pystyy ne lunastamaan, riippuu vielä useista tekijöistä. Vaikka parlamentti hyväksyisi päätöslauselmaesityksen ja saisi siten kättä pidempää kolmikantaneuvotteluja varten, on selvää, että komission, neuvoston ja parlamentin kantojen yhteensovittamisesta tulee hankalaa.
Salovaara uskoo, että parlamentin neuvottelijat, eli esittelijä ja varjoesittelijät, tuskin tahtovat antaa tuumaakaan periksi, sillä he haluavat neuvotella vahvan tekstin. He tosin joutuvat pitämään mielessään, että neuvottelutulokseen on lopulta saatava parlamentin enemmistön tuki. Kolmikantaneuvotteluja silmällä pitäen lienee hyvä, että neuvottelut alkaisivat Espanjan ollessa EU:n puheenjohtajamaa – joskin maassa on vaalit tulossa syksyn mittaan.
”Kun tekstit ovat laveita, voi vääntö olla suuri yksittäisistä sanavalinnoista. Direktiivin soveltamisalaan kuuluvista yrityksistä – jotka määräytyvät koon mukaan – sekä toimeenpanoajoista tulee varmasti vääntöä. Yleensä toimeenpanoaika on direktiiveissä kaksi vuotta, mutta yritysvastuudirektiivissä on sovittu vaiheittaisesta voimaantulosta. Pahimmassa tapauksessa direktiivi otetaan käyttöön vasta viiden vuoden kuluttua sen sopimisesta.”
Salovaara ennakoi vaikeita neuvotteluita mm. tuotantoketjuun liittyvissä kysymyksissä: parlamentin tekstissä yritysvastuu halutaan ulottaa koko tuotantoketjuun, kun neuvosto on katsonut tarpeelliseksi viitata vain vakiintuneisiin ketjuihin. Parlamentti on myös velvoittamassa yritysten johtoa laatimaan siirtymäsuunnitelman, joka on yhteensopiva Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen lämpenemisrajan kanssa.
Loppupeleissä kyse on poliittisesta tahdosta: halutaanko toimia edelläkävijänä ja muuttaa käytänteitä myös EU:n ulkopuolella ihmisoikeuksia, työntekijöitä ja ympäristöä paremmin huomioivaksi. Jossain vaiheessa lasku tulee maksettavaksi kuitenkin.
”Ei ole sama, mitä yrityksemme maailmalla tekevät. Varsinkaan ympäristörikkeitä ei voi vain tuupata kauas ja ajatella, etteivät seuraukset tule vastaan täällä omalla tontillamme”, Salovaara painottaa.
Salovaara katsoo, että globaalin oikeudenmukaisuuden vahvistumisen kannalta on olennaista, että EU:n ulkopuolellakin työntekijöiden oikeudet toteutuvat ja ympäristösäännöksiä noudatetaan. Ammattiyhdistysliike on myös vahvasti ajanut oikeutta toimia työntekijöiden edustajina, sillä työntekijöillä itsellään on harvoin mahdollisuuksia alkaa taisteluun monikansallisten yhtiöiden väärinkäytöksiä vastaan.
”Kuluttajina olemme varmasti jokainen miettineet näitä kysymyksiä. Ostaessamme tuotteita on erittäin mahdollista, ettemme saa tietoomme, missä siihen käytetyt materiaalit on tuotettu ja millä keinoin. Kun yrityksillä olisi vastuu hoitaa asiat niin, ettei siitä koidu haittaa ihmisille ja ympäristölle, voisimme kuluttajina olla edes vähän rauhallisemmin mielin” toteaa Salovaara.
”Olisi hyvä, että yritysvastuudirektiivin valmistelu nousisi laajasti julkiseen keskusteluun. Päätöksentekijöille olisi hyvä luoda painetta näissä asioissa ja näyttää, että heitä seurataan ja että haluamme muutosta.” Tämän vuoksi 1.6 on tärkeä päivä. Äänestyksessä mitataan, kuinka kova tahto parlamentilla on muuttaa asioita vai jatketaanko toimintaa business as usual.
Suomen Lähetysseura on ollut mukana suomalaisten järjestöjen vaikuttamistyössä yritysvastuulainsäädännön puolesta.
Teksti: Roosa Rantala, asiantuntija, ihmisoikeudet ja vaikuttaminen
