Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

Ukrainassa vanhus jää sodan keskelle, jos hänellä ei ole rahaa, autoa tai sukulaisia

”Vanhusten tilanne Ukrainassa on riipaiseva, erityisesti miehitetyillä alueilla. Monet vanhukset haluavat pysyä omassa kodissaan, koska se tuntuu turvalliselta”, sanoo Ukrainasta juuri tullut Timo Frilander, psykososiaalisen tuen asiantuntija ja pastori.

Kuvassa valkea puu kukkii pommitetun talon edessä.
Tutusta, rakkaasta kodista on tullut monelle ukrainalaiselle vanhukselle kuoleman loukku. Kuva Sylvia Raulo.

”Suuri huoli kohdistuu tällä hetkellä niihin ihmisiin, jotka eivät ole päässeet pakenemaan kodeistaan pommitusta ja tykistötulta, taisteluja ja miehitystä. He ovat erityisen haavoittuvassa asemassa”, toteaa Timo Frilander.

Nainen ja mies seisovat ulkona.
Timo Frilander ja Sylvia Raulo palasivat kolme päivää sitten Ukrainasta. Kuva Marjatta Kosonen.

Lähetysseura lähetti Frilanderin kesäkuussa kahdeksi viikoksi Ukrainaan kartoittamaan avun tarvetta ja mahdollisia yhteistyökumppaneita Luterilaiselle maailmanliitolle (LML). Työhön osallistui myös Lähetysseuran työntekijä Sylvia Raulo, joka on työskennellyt pari kuukautta Ukrainassa ja sen naapurimaissa. He vierailivat Kiovassa, Lvivissä ja Tšernihivin alueella ja palasivat Suomeen 18. kesäkuuta.

Matkalle osallistui myös Ukrainan luterilaisen kirkon piispan piispa Pavlo Shvarts ja Luterilaisen maailmanliiton työntekijöitä. Luterilainen maailmaliitto käyttää matkan havaintoja suunnitellessaan lähiaikoina käynnistyvää avustustyötä.

Pommi vei vanhukselta seinän

Vanhus jää sodan jalkoihin, jos hänellä ei ole rahaa, autoa eikä sukulaisia auttamassa pakenemaan. Kiinni kodissa voi pitää myös vielä heikommassa kunnossa olevan puolison tai muun omaisen hoito.

Edessä kukkiva puu, takana talo, jonka ikkunat ovat rikki.
Vanhus menetti Kyivskan kylässä kodistaan seinän ja osan kattoa, mutta ei elämänhaluaan. Kuva Sylvia Raulo.

”Kyivskan kylässä Pohjois-Ukrainassa eräs vanha nainen esitteli minulle kotiaan, jota tykistötuli oli pahasti vaurioittanut. Häneltä oli lähtenyt parveke, puoli seinää ja osa katosta.  Naapurit olivat auttaneet häntä korjaamaan vaurioita muovilla. Talvella alueella voi olla kovia pakkasia, joten kyllä se aika kolkkoa on”, Frilander kuvailee.

Hän arvioi, että suomalaisin silmin katsottuna purkukuntoinen talo todennäköisesti yritetään korjata ja sen asukas jatkaa sinnittelyä pienellä eläkkeellä nousevien hintojen keskellä, hyvien naapurien avulla.

”Vanha nainen ei kuitenkaan valittanut mistään eikä pyytänyt mitään. Päinvastoin hän olisi halunnut tarjota minulle leipää, jota oli juuri hakenut kaupungin avustuspisteeltä.”

Vanhusten lisäksi heikossa asemassa sodan keskellä ovat esimerkiksi vammaiset ihmiset ja lapset. Romanien tilanne on Frilanderin mukaan todennäköisesti myös vaikea.

”Kukaan ei tunnu tietävän, missä he ovat nyt. He ovat asuneet alueilla, joissa on käyty kovia taisteluja.”

Miinat uhkaavat lasten leikkejä

mies pitää luoteja kädessään.
Mies pitää kämmenellään venäläisen rynnäkkökivääri Kalashnikovin hylsyjä. Kuva Sylvia Raulo.

Frilander vieraili muun muassa Pohjois-Ukrainassa sijaitsevassa Tšernihivin kaupungissa. Se sijaitsee lähellä Valko-Venäjän rajaa maantien varrella, jota pitkin Venäjän joukot aloittivat hyökkäyksensä Ukrainaan.

Venäjän joukot tulittivat ja saartoivat kaupunkia yli kuukauden ajan. Asukkaat piileskelivät suojissa ja kellareissa. Kaupungissa asui 300 000 ihmistä, joista 100 000 onnistui pakenemaan.

Alueelta pakeni Frilanderin mukaan paljon opettajia, sairaanhoitajia ja muita ammattilaisia. Huhtikuun alkupuolella Venäjän joukot häädettiin kauemmas, mutta koululaisia ei silti odota rentouttava kesäloma.

”Alueella on todella paljon maa- ja panssarimiinoja, eikä metsiin ja luontoon ole nyt mitään asiaa. Parhaillaan lomailevilla lapsilla ei välttämättä ole järkevää tekemistä. Mielekäs tekeminen turvallisessa ympäristössä, esimerkiksi kesäleirit, olisivat nyt lapsille hyviä. Se antaisi myös aikuisille aikaa remontoimiseen ja elämän järjestämiseen.”

Koulut alkavat Ukrainassa 1. syyskuuta – jos alkavat.

”Psykososiaaliden tuen kannalta koulut ovat tärkeitä, mutta tilanne on nyt tosi vaikea. Kouluja on tuhoutunut ja vaurioitunut, ja niitä on otettu majoituskeskuksiksi pakolaisille. Luokkakoot tulevat kasvamaan, ja etäopetus on tässä yksi mahdollisuus. Lasten hyvinvoinnin kannalta olisi kuitenkin tärkeää, että koulua käytäisiin paikan päällä eikä etänä.”

”Ihmiset auttavat nyt toisiaan”

Frilanderin mielestä Ukrainalla maana ja sen kansalla on resilienssiä, eli joustavuutta ja kykyä selvitä vaikeissa tilanteissa. Tilanteessa auttaa toimiva hallinto ja monet kansalaisjärjestöt. Ammattitaitoisia kumppaneita avustustyöhön löytyy. Avun koordinointi on Frilanderin mielestä keskeisen tärkeää: päällekkäistä työtä ei kannata tehdä.

”Ukrainassa näyttää olevan vahva yhteenkuuluvuuden tunne, ja ihmiset auttavat toisiaan. Minulle kerrottiin, ettei Ukraina ole koskaan historiassaan ollut näin yhtenäinen kuin nyt”, toteaa Frilander.

Sylvia Raulo listaa kriittisiä avun tarpeita: kotien ja koulujen korjaus, taloudellinen ja psykososiaalinen tuki. Psykososiaalinen tuki voisi olla erilaista toimintaa lasten leireistä yhteisiin talkoisiin. Naapuriapu ja yhteishenki ovat Sylviankin mielestä kullan arvoisia nykyisessä tilanteessa.

Psykososiaalinen tuki tarkoittaa turvallisen tilan rakentamista, ihmisten psyykkisen ja fyysisen turvallisuuden varmistamista, yhdessä tekemistä ja vertaistukea.

Hätäapua pakolaisille

Lähetysseura päätti kesäkuussa antaa 75 000 euron lisää avustustyöhön, jolla tuetaan työtä pakolaisten parissa Ukrainassa ja naapurimaissa paikallisten kirkkojen ja Luterilainen maailmanliiton kautta.

Aiemmin Lähetysseura on myöntänyt 50 000 euroa pakolaisille hätäapuun lähinnä Puolassa ja Slovakiassa. Apu meni perille LML:n ja paikallisten kirkkojen kautta. Tärkeintä kuitenkin on ollut Lähetysseuran antama asiantuntija-apu kriisialueille, kun Lähetysseuran työntekijät ovat voineet tukea avustustyön suunnittelua ja koordinointia paikan päällä.

Teksti Marjatta Kosonen