Kannattaako Suomen tukea koulutusta kehitysmaissa kysyttiin 15.7. SuomiAreenan keskustelussa Porissa. Suomen Lähetysseuran vammaistyön ja erityisopetuksen neuvonantaja Kirsi Salo toimii Tansaniassa. Hän sanoi, että kehitysyhteistyön kansainvälisillä kentillä Suomi tunnetaan vammaistyön ja -koulutuksen huippuosaamisesta.
Lippulaivaksi nimettyä työtä tehdään vain kymmenellä miljoonalla eurolla, josta puolet on kanavoitu järjestöille. Tällä viidellä miljoonalla tehdään evaluaatioiden mukaan noin 70 prosenttia kaikesta Suomen kehitysyhteistyön vammaistyöstä maailmassa.
”Työtä Tansaniassa tehdään valtion strategian määrittelemillä kolmella tasolla: kylähankkeissa perheiden parissa arvioidaan lasten tarpeita ja esimerkiksi etsitään vertaistukea äideille. Toisella tasolla työskennellään viranomaisten kuten opettajien ja terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Kolmannella, valtiollisella tasolla aloitettiin erityisopettajien kandidaatin ja maisterinkoulutus ensimmäistä kertaa yliopistossa. Samoin luotiin Tansanian vammaistyötä tekevien järjestöjen ja sairaaloiden yhteinen CBDR-verkosto (Community based disability rehabilitation).
”Tämä kaikki siis tuotetaan yhdessä hankkeessa, jonka vaikutuspiirissä on suoraan kohdennetusti tuhat ihmiistä, välillisesti tuhansia. Hankkeen kustannus on 50 000 euroa.”
Omassa työssään Kirsi Salo on nähnyt, miten vammaisten asema on parantunut erityisesti kyläyhteisöissä ja niillä paikkakunnilla, missä työtä on tehty. Vammaisten ei ajatella enää olevan kirottuja tai sairaita. Perheet ovat esimerkiksi alkaneet vaatia lapsilleen koulutusta ja aikuiset vammaispalveluja.
Kouluihin on onnistuttu perustamaan niin sanottuja inklusiivisia luokkia sekä erityisluokkia, jotka toimivat valtion tiloissa.
Kirsi Salo pitää tärkeänä, että työtä tehdään yhdessä paikallishallinnon viranomaisten kanssa, saadaan heidät tietoisiksi laillisesta roolistaan ja luodaan näin paikallispalveluja. Viranomaisia voidaan tukea tässä työssä.
Hyvänä esimerkkinä hän mainitsee, miten muutamiin kyläluokkiin on jo saatu valtion maksama erityisopettaja. Toiminta ei riipu siten enää kehitysyhteistyöhankkeesta, vaan se on pysyvää ja paikallishallinnon vastuulla.
Lisäksi yhteistyö paikallisten toimijoiden kanssa lisää sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten tietoutta vammaisuudesta, lääketieteellisistä ongelmista sekä osaamista selvittää perheille vammaisuuden syitä ja hoitoa.
”Jokaisella institutionaalisella tasolla on tärkeää tehdä yhteistyötä valtiollisten palveluiden kanssa. Kirkko on useissa maissa vanha ja luotettava organisaatio ja tarjoaa hedelmällisen lähtökohdan työhön”, sanoo Kirsi Salo.
”Pyrimme myös luomaan uskontojen välistä yhteyttä varsinkin alueilla, joissa taikausko on vahvaa. On tärkeää saada kaikki mukaan vaikuttamaan asenteisiin ja muuttamaan asenteitaan. Keskusteluyhteys on erittäin tärkeää.”
—
Vammaistyön ja erityisopetuksen neuvonantaja Kirsi Salo osallistui 15.7. Suomen Lähetysseuran edustajana Porin SuomiAreenassa keskusteluun ”kannattaako Suomen tukea koulutusta kehitysmaissa?” Tilaisuuden järjestivät Abilis-säätiö, Kepa ja Suomen Lähetysseura. Muut keskustelijat olivat kansanedustajat Pekka Haavisto (vihr.) ja Simon Elo (ps.) sekä vammaisaktivisti Kalle Könkkölä. Keskustelussa pohdittiin muun muassa sitä, mihin kehitysyhteistyötä tarvitaan, millaisia tuloksia sillä saadaan aikaan, ja mikä rooli vammaisten henkilöiden oikeuksilla ja koulutuksella on Suomen kehityspolitiikassa.
