1.12. vietetään kansainvälistä aids-päivää. Ensimmäisenä adventtina 30.11. jumalanpalveluksissa kerätään kolehti aids-orvoille Suomen Lähetysseuran kautta. Zimbabwen isoäitien työ on myös yksi Lähetysseuran tämänvuotisen joulukeräyksen/Kauneimmat Joululaulut -kampanjan kohteista.
Eteläisessä Afrikassa sijaitsevassa Zimbabwessa on suhteessa enemmän aids-orpoja kuin missään muussa maassa, kertoo Unicef. Noin 13 miljoonan asukkaan Zimbabwessa on lähes 900 000 lasta, jotka ovat menettäneet toisen tai molemmat vanhempansa aidsin takia.
Parikymmentä vuotta sitten Vutsananan kylän luterilaisen seurakunnan vanhemmat naiset, isoäidit, kokoontuivat pohtimaan, miten huolehtia orvoksi jääneistä lapsista. Idean (iso)äiti oli eläkkeelle jäänyt opettaja, rouva Dziva. Sittemmin heidän työnsä on järjestäytynyt hankkeeksi, Gwai Grandmothers’ Group, jota Suomen Lähetysseura tukee.
Vutsananan isoäitien työ on myös levinnyt muualle. Naapurikylien naiset seurasivat esimerkkiä ja nyt jo 14 isoäitiryhmää huolehtii yli 500 lapsesta.
Kyläyhteisö huolehtii omistaan
Vutsananan kylässä kymmenen naisen ryhmä pitää hyvää huolta 150 lapsesta. He katsovat, että lasten ei tarvitse mennä nukkumaan nälkäisinä ja että heillä on vaatetta päälleen. He vierailevat kodeissa, joissa lapset asuvat keskenään molempien vanhempien kuoltua, opettavat lapsia pesemään pyykkiä, puhdistamaan vettä, torjumaan hyttysiä ja rottia sekä parantamaan kodin sanitaatio- ja hygieniaoloja.
Lasten koulunkäyntiä tuetaan. Heidän koulumaksunsa maksetaan ja heille hankitaan koulutarvikkeita, läksyjenlukua tuetaan. Koulunkeskeyttämiset ovatkin vähentyneet tuen ansiosta.
Käytännön taitoja lapset oppivat yhteisissä projekteissa ja kokoontumisissa. He viljelevät isoäitien kanssa kasviksia ja hankkeella on myös oma maissipelto ja kanankasvatusprojekti.
Zimbabwen taloustilanne on kurja, eikä poliittinen tilannekaan ole kovin vakaa. Maalla ei ole ollut omaa valuuttaa kahdeksaan vuoteen; käytössä ovat eurot, USA:n dollarit, Englannin punnat, Botswanan pulat ja Etelä-Afrikan randit – joita ei maaseudun väestöllä ja orvoilla tietenkään ole. Köyhällä kyläyhteisöllä on rajalliset mahdollisuudet auttaa orpoja. Viljasadotkin ovat kärsineet vuosien kuivuudesta. Silti yksittäiset ihmiset osallistuvat omalla panoksellaan toimintaan ja antavat omaa aikaansa.
Yksi isoisä opettaa lapsille hitsaamista, toinen rakentamista. Yksi opettaja opettaa poikia tekemään yksinkertaisia tuoleja ja penkkejä. Jotkut opettavat kutomista ja kynttiläntekoa. Monet aikuiset viettävät aikaa lasten kanssa, leikkivät, juttelevat ja kertovat tarinoita – tarjoavat emotionaalista tukea.
Läheisen klinikan sairaanhoitaja huolehtii lasten perusterveydenhoidosta, vakavammin sairastuneet täytyy viedä 30 kilometrin päähän sairaalaan.
Hyvät tavat kunniassa
Joka sunnuntai isoäidit ja lapset kokoontuvat tarina- ja rukoushetkeen. Joka viikko on pelipäivä, jalkapalloa sekä muita pelejä ja leikkejä. Silloin mukaan tulevat kaikki kylän lapset, jolloin koolla voi olla 350 lasta kerrallaan. Se auttaa poistamaan aidsin aiheuttamaa stigmaa. Kaikki tapaamiset, ateriat ja aktiviteetit aloitetaan rukouksella. Lapset saavat opetusta myös hyvistä tavoista ja arvoista, työn ja toisten ihmisten kunnioittamisesta.
Isoäidit tapaavat toisiaan myös yhteisen kouluttautumisen merkeissä. He haluavat oppia, miten auttaa lapsia paremmin ja kokonaisvaltaisesti, miten esimerkiksi tehdä aids-valistusta tai suojella lapsia hyväksikäytöltä ja väkivallalta.
Isoäidit tekevät myös vaikuttamistoimintaa. He tapaavat paikallisia viranomaisia ja perinteisiä johtajia. He ovat saaneet puolestapuhujakseen yhden parlamentin jäsenen. Läänin aids-koordinaattori auttaa isoäitejä rekisteröitymään yhdistykseksi.
Kirsi Elo
Osallistu joulukeräykseen: www.kauneimmatjoululaulut.fi
…………
Miksi kirkko tekee aids-työtä?
Lähetysseura katsoo, että kirkoilla on uskonnollisina yhteisöinä ratkaiseva rooli hi-viruksen vastaisessa taistelussa. Kirkot voivat käydä yhteiskunnallista vuoropuhelua sellaisten asenteiden, rakenteiden tai käytäntöjen tunnistamiseksi ja muuttamiseksi, jotka luovat ja ylläpitävät häpeää ja syrjintää.
Aids-orvoista 90 prosenttia elää Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Afrikassa sairaala saattaa olla satojen kilometrien päässä, mutta kirkko löytyy joka kylästä. Tämä antaa kirkoille mahdollisuuden auttaa ihmisiä ja vaikuttaa asenneilmastoon ruohonjuuritasolla. Kirkkojen vahvuus kansainvälisessä aids-työssä on läsnäolo.
