Viime viikolla Suomessa juhlittiin naisten pappeutta. Ensimmäiset naiset vihittiin pappisvirkaan maaliskuussa tasan 35 vuotta sitten. Tänä keväänä Palestiinassa vihittiin luterilaisen kirkon papiksi ensimmäinen nainen, Sally Azar – asia, jota moni palestiinalaiskristitty ei olisi osannut kuvitellakaan tapahtuvaksi kymmenen tai edes viisi vuotta sitten.
Erityisesti palestiinalaisnaisten ilo pappisvihkimysmessussa oli käsinkosketeltavaa. Yksi betonilta vaikuttanut lasikatto on murskattu, ja kristityt naiset saavat olla vähän enemmän näkyviä ja enemmän totta.
Utopia on ajatus maailmasta, jota ei vielä ole, unelma siitä, millainen tulevaisuus voisi olla.
Se, mikä eilen oli utopiaa, voikin tänään olla arkea. Monet niistä asioista, jotka tänään tuntuvat itsestäänselvyyksiltä, ovat joskus aiemmin olleet utopiaa – joskus hyvin vähänkin aikaa sitten.
Äitini lapsuudessa ajatus siitä, että Suomessa olisi naisia piispoina tai pääministerinä, tuntui varmasti kovin epätodelliselta ja kaukaiselta. Tänään, kun omat lapseni kasvavat aikuisiksi, nämä asiat ovat itsestään selvää arkitodellisuutta.
Zimbabwessa haaveillaan rauhanomaisesta tulevaisuudesta
Lähetysseuran kumppani Zimbabwessa, Zimbabwe Council of Churches (ZCC), työskentelee saavuttaakseen sovintoa ja rauhaa maassa, jonka todellisuus Suomen näkökulmasta on kaoottinen.
Noin puolet zimbabwelaisista elää köyhyysrajan alapuolella, inflaatio on 2020-luvulla ollut yli 550 %. Arviot työttömien määrästä vaihtelevat yhdestätoista prosentista yli yhdeksäänkymmeneen prosenttiin, ja eliniän odote on maailman alhaisempia. Loppukevään lähestyvät vaalit lisäävät väkivaltaa, ja maan jakanut kansanmurha 1980-luvulla on edelleen selvittämättä.
Kuitenkin ZCC työskentelee väsymättä oikeudenmukaisen tulevaisuuden puolesta. Yksi keskeinen keino tähän on kuvitella ja suunnitella sitä, millainen rauhanomainen ja oikeudenmukainen tulevaisuus voisi olla. Juuri nyt tuo utopia tuntuu idealistiselta mahdottomuudelta, mutta ehkäpä tulevaisuudessa on edessä sekin päivä, jolloin Zimbabwessa katsotaan taaksepäin 2020-luvulle, ja todetaan ZCC:n utopian olevan todellisuutta.
Ne asiat, jotka nyt tuntuvat kaukaisilta ja jopa mahdottomilta saavuttaa, saattavat tulevaisuudesta käsin tuntua itsestään selviltä. Utopiat voivat muuttua todeksi. Tämän hetken ilmastokatastrofin ja sotien keskellä pyörivästä maailmastamme on vaikeaa löytää toivoa. Sen sijaan, että lamaannumme tämänhetkisestä maailman tilanteesta, ja siitä, että mikään ei muutu, entäpäs jos ammentaisimme voimaa siitä, että monet aikaisemmat utopiat ovat juuri nyt totta.
Me ratkaisemme, toteutuvatko utopiat
Minun utopiani maailmasta on sellainen, jossa kaikki ihmiset voivat elää itsensä näköistä elämää, rauhassa ja turvassa, riippumatta sukupuolestaan tai muista ominaisuuksistaan, maailmassa, joka on rakentunut kestävän rauhan ja hyvinvoivan luonnon perustalle. Se, toteutuuko minun utopiani tai toteutuuko ZCC:n utopia, on meidän ihmisten käsissä.
Lähetysseuran kumppanit eri puolilla maailmaa työskentelevät väsymättä sen eteen, että paremmasta tulevaisuudesta tulisi todellisuutta. Työ kantaa hedelmää, ja muutos on selvästi näkyvissä, kun vertaamme nykyhetkeä menneeseen.
Myös kirkon ydinsanoma on täynnä ihmettä, utopiaa, joka tuli todeksi. Mutta historian saatossa nimenomaan kirkoissa on painettu alas niitä unelmia ja toiveita, joita erityisesti naisilla tai vähemmistöillä on ollut oman tulevaisuutensa ja osallisuutensa suhteen. Siksi kirkkojen on erityisen tärkeää olla etujoukoissa kuvittelemassa ja luomassa tulevaisuutta, joka on kaikille avoin, tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen, mutta joka tänään on vielä utopiaa. Tämän päivän utopia voi olla huomisen todellisuutta.
Päivi Linervo, sukupuolten välisen oikeudenmukaisuuden asiantuntija
