Joka puolella siintävät Nepalin kukkulaseutujen vehreät ja kumpuilevat maisemat, onhan monsuunikausi vasta lopuillaan Dotin piirikunnassa Länsi-Nepalissa. Astumme sisään pieneen taloon, jonka ainoan huoneen lattialla odottaa värikäs näky.
Kolmisenkymmentä risti-istunnassa istuvaa naista kuuntelee juuri nyt keskittyneesti opetusta. Nämä pienviljelijänaiset elävät maasta – siitä muistuttavat katosta roikkuvat, keltaisena hohtavat maissiniput.
Laxmi Thagunna, 34, esittelee seinälle ripustettuja, isoille papereille tehtyjä opetuspiirroksia, joista käy yksityiskohtaisesti ilmi, kuinka oma kotipuutarha perustetaan. Kotipuutarhalla tarkoitetaan keskeistä konseptia: se sijoittuu perheen kotitalon ympärille, ja puutarhassa kasvatetaan sekä perinteisiä että paranneltuja kasvilajikkeita, esimerkiksi hedelmiä, vihanneksia, karjan rehua, sieniä ja mausteita. Samalla keskitytään myös karjan hyvinvointiin ja jopa mehiläistarhan pitoon.
Kotipuutarhassa kasvatettu ruoka on pääosin tarkoitettu perheen omaan käyttöön ruokaturvaa ja monipuolista ravintoa vahvistamaan, vaikka moni pienviljelijä pystyy myös myymään ylijäämätuotantoa parantaen näin perheen toimeentuloa.
”Opin koulutuksessa, että tarvitsemme kotipuutarhoja. Jos osaamme tehdä kotipuutarhan, voimme saada muun muassa tarvitsemiamme hedelmiä ja kasviksia”, Thagunna kertoo. Hän tietää nyt, miten elinympäristöä kotipuutarhan ympärillä tulee pitää siistinä.
”Aiemmin emme tienneet kukkakaalin istuttamistavasta tai sen vaatimasta tilasta. Emme myöskään tienneet tomaatin istuttamistavasta tai esimerkiksi sen lehtien leikkaamisesta.”
Se, että koulutuksessa opitaan piirrosten kautta, ei ole sattumaa, vaan tarkkaan mietitty strategia.
”Piirrosten avulla myös luku- ja kirjoitustaidottomat naiset ymmärtävät, mitä viljelytapaa voi hyödyntää kotipuutarhassa”, Thagunna avaa.
Kotipuutarha on konseptina laajempi kuin keittiöpuutarha, joita on hyödynnetty myös monissa kehitysprojekteissa Nepalissa. Keittiöpuutarhassa on tyypillisesti vain muutamia kausiluontoisia kasviksia, jotka täyttävät perheen ravinnonsaannin vain lyhyeksi aikaa, kun taas kotipuutarha on laajempi järjestelmä. Se suunnitellaan tarkasti niin, että puutarha täyttää kotitalouden tarpeet hedelmistä kasviksiin, proteiinin saantiin ja tärkeisiin vitamiineihin ympäri vuoden.
Miehet lähtevät, naiset jäävät
Naisten koulutukset ovat osa vuonna 2022 alkanutta Lähetysseuran uutta kehitysyhteistyöhanketta, jossa vahvistetaan heikossa asemassa olevien pienviljelijöiden toimeentuloa syrjäisessä Länsi-Nepalissa neljän vuoden ajan.
Tavoitteena on, että ruokaturva ja ihmisten ravitsemus sekä toimeentulo parantuisivat. Samalla keskitytään ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja katastrofivalmiuteen. Nepal on yksi maailman haavoittuvimpia maita ilmastonmuutoksen edessä ja lämpötilan nousun ennustetaan olevan maassa suurempi kuin muualla globaalisti. Tämä vaikuttaa suoraan köyhien pienviljelöiden elämään.
Thagunnakin on havainnut kotiseutunsa säätilassa muutoksia, mikä on tehnyt viljelystä epävarmaa.
”Välillä kärsimme kuivuudesta, kun sataa vain vähän. Välillä taas sataa kaatamalla. Joskus saamme enemmän satoa, välillä vähemmän. Nämä meihin vaikuttavat muutokset ovat ilmastonmuutoksen seurausta”, Thagunna toteaa.
Kuivuus on monsuunikautta lukuun ottamatta iso haaste. Koulutukseen osallistuvat naiset vahvistavat, että kolmasosan vuodesta heillä ei ole tarpeeksi vettä.
”Meillä riittää vettä vain juomavedeksi. Sadekaudella viljelmien kastelu ei ole ongelma, mutta jos kesällä käytämme juomavettä kasteluun, ei sitä riitä meille riittävästi juotavaksi”, Thagunna sanoo.
Maatalouden heikko tila on yksi pääsyistä köyhyyteen Nepalissa, etenkin sen vähiten kehittyneimmillä alueilla maan länsiosissa. Maatalousala on suurin työllistäjä maassa, mutta sen tuottavuus on alhainen, eivätkä pienviljelijät kykene ruokkimaan usein edes perhettään oman työnsä tuotoilla.
Kotipuutarhakoulutuksen naiset kertovat, että ruokaturva omista viljelmistä riittää vain 2-3 kuukautta vuodessa. Muina kuukausina on tehtävä raskaita hanttihommia päiväpalkoilla. Siksi lähes kaikkien koulutuksen naisten puolisot ovat juuri nytkin Intiassa siirtotöissä.
Kysyn lattialla istuvilta naisilta, onko vaikeaa työskennellä yksin ja vastata kenties ainoana aikuisena perheessä kodista sekä viljelmistä?
”On vaikeaa!” naiset puuskahtavat eri puolilta huonetta yhteen ääneen. He kertovat, että miehet tulevat siirtotöistä kotiin käymään kerran tai kaksi vuodessa.
”Kylästämme voi tulla esikuva muille”
Nepalin syrjäkylien naisilta puuttuu usein osaamista, jotta viljely olisi tehokasta ja toimeentulo varmempaa. Nepalin koulujärjestelmä on kehittynyt hitaasti ja syrjäkylien aikuisväestöllä, etenkin naisilla, on ollut heikot mahdollisuudet saada koulutusta.
”Aiemmin viljelin omalla tavallani, koska en ollut saanut mitään koulutusta maanviljelyksestä”, Thagunna sanoo.
Koulutuksen on räätälöinyt Lähetysseuran yhteistyökumppani, paikallinen Li-Bird järjestö, joka on ollut Nepalissa pioneerina kehittämässä maaseutua ja viljelystä, myös erilaisia kotipuutarhatekniikoita pienviljelijöille. Koulutusten lisäksi naiset saavat muun muassa siemeniä, taimia sekä koulutusta karjasuojien parantamiseen.
Karjasuojien parannustyö on yksi tärkein osa kotipuutarhan perustamista. Keskeistä on tarjota karjalle turvallinen ja terveellinen paikka elää. Samalla opitaan keräämään karjan virtsaa ja lantaa, joita voidaan hyödyntää viljelyssä. Esimerkiksi virtsassa on luontaisesti paljon typpeä, mikä on tärkeää kasvisten viljelyssä. Näin myös kalliita kemiallisia lannoitteita tarvitaan vähemmän. Kun karja voi hyvin ja elää hygieenisesti, maidontuotanto parantuu ja eläimet elävät pidempään.
Kaikki koulutuksessa mukana olevat naiset kertovat aikovansa perustaa kotipuutarhan koulutuksen jälkeen. Heidän odotuksensa on, että sato kasvaa laadukkaiden oppien myötä. Ja kipinä on sytytetty myös muille tulevaisuuden toiveille.
”Toivomme, että saamme lisää viljelykoulutusta ja kasteluvettä. Näin koko kylä voisi tulla toimeen vain maanviljelyllä ja kylästämme voi tulla esikuva muille”, Thagunna haaveilee.
Teksti: Mimosa Hedberg, viestinnän asiantuntija, Nepal
***Tuettu Suomen kehitysyhteistyövaroin.***
Kansainvälinen koulutuksen päivä 24.1 muistuttaa, että oikeus koulutukseen on ihmisoikeus. Kestävän kehityksen tavoitteen 4 päämääränä on erityisesti “varmistaa osallistava ja tasapuolinen laadukas koulutus ja edistää elinikäisen oppimisen mahdollisuuksia kaikille” vuoteen 2030 mennessä. Tähän Lähetysseura panostaa kehitysyhteistyössään.
