Yli viidenkymmenen vuoden ajan on tehty erilaista kansainvälistä yhteistyötä. Käsitys kehityksestä on osittain muuttunut, osittain pysynyt samana. Valtiot tavoittelevat edelleen kasvavaa vaurautta ja ihmiset pyrkivät pois köyhyydestä, mutta kehitys ymmärretään laajemmin kuin rahamäärän lisääntymisenä.
Kansainvälisesti on kehitetty inhimillisen kehityksen mittareita, joilla rahan sijasta tarkastellaan kansalaisten koulutustasoa, eliniänodotetta ja elintasoa. Onpa maailman maiden kehittyneisyyttä arvioitu myös onnellisuuden perusteella: viime vuosina julkaistuissa YK:n World Happiness Report- julkaisuissa korkeimman onnellisuusarvosanan saivat maat, joissa ihmiset luottivat yhteiskunnan kykyyn tuottaa ja jakaa hyvinvointia kansalaisilleen.
Talouslukuihin perustuva bruttokansantuote ja koettu onnellisuus eivät välttämättä kulje käsitysten. Esimerkiksi maailman suurin talous, Yhdysvallat, sijoittui viime vuoden onnellisuusmittauksessa vasta sijalle 19.
Onnellisuus liittyy hyvinvointiin, jonka kokemus on henkilökohtainen. Jokaisella yksilöllä on oma käsityksensä terveydestään ja hyvinvoinnistaan sekä niihin vaikuttavista tekijöistä. Kokonaisvaltaisella hyvinvoinnilla tarkoitetaan yksilön fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä, jossa ihminen on myönteisessä vuorovaikutuksessa elinympäristönsä kanssa.
Yhteisötason hyvinvointi rakentuu esimerkiksi terveyden, koulutuksen, työllisyyden, vaikuttamisen, asumisen, taloudellisten resurssien ja vapaa-ajan akselille. Hyvinvoinnin eri osa-alueet useimmiten tukevat toisiaan. Emme siis voi siis yksiselitteisesti määritellä, mitä onnellisuus on, eivätkä mittarit ole yleispäteviä. Jotain itua tässä kuitenkin on.
Pohjois-Etiopiassa Sirinkan alueella Lähetysseura on tukenut pitkäjänteisesti naisten toimeentuloryhmiä, joissa ryhmäläiset ovat valintansa mukaan kehittäneet elinkeinojaan. Ryhmätoiminnan tuloksena perheiden elintaso on parantunut, naisten välinen yhteisöllisyys on lisääntynyt ja – kaikista tärkeimpänä – heidän itsetuntonsa on kohentunut.
Eräs ryhmäläinen totesi: ”Katsokaa meitä nyt, ennen olimme keittiöissä ja pihapiireissä, mutta nyt käymme kauppaa, hoidamme karjaa ja ennen kaikkea saamme oman äänemme kuuluviin!”
Esimerkki kertoo onnistumisesta, omien kykyjen ja toivon vahvistumisesta, sosiaalisen ja psyykkisen toimintakyvyn lisääntymisestä, sekä myönteisestä vuorovaikutuksesta elinympäristön kanssa ‒ eli onnellisuudesta.
Jos kehitys nähdään hyvinvointiin pohjautuvana onnen tavoitteluna, entisestä isännästä, eli taloudesta, tuleekin renki. Tavoitteena ei ole talouskasvu, vaan sen tuottama muutos kohti onnellisuutta.
Teksti: Katri Leino-Nzau, Suomen Lähetysseuran kehitysyhteistyöpäällikkö
Teksti on julkaistu kolumnina Lähetyssanomien kehitysyhteistyöliitteessä 2020.
