Sotkamon herättäjäjuhlilla vietettiin sateessa lauantaina 4.7.2015 perinteisiä lähetysseuroja. Ulkomaantyönjohtaja Rolf Steffansson painotti puheessaan jakamista. Hän muistutti, miten luterilaiset kirkot auttoivat sodan jälkeen suomalaisia huomattavilla avustuksilla. Samoin UNISEF keräsi rahaa ja kymmenet tuhannet suomalaiset lapset saivat avustusta.
”Viimeisten vuosien aikana tätä jakamisen taloutta on vahvasti kritisoitu. Lähimmäisestä välittäminen on kyseenalaistettu lehtien palstoilla ja sähköisessä mediassa”, sanoi Steffansson.
Hän arvioi nykyisten kysymysten kehitysyhteistyöstä ja sen tarpeesta nostavan esiin ajatusta, miten jokainen on oman onnensa seppä. Se johtaa helposti heikkojen ja köyhien syyllistämiseen.
”Kun ihmisissä nähdään hintalappuja, se johtaa helposti ajattelemaan, että meidän elämämme olisikin täydellinen, jos heikot, maahanmuuttajat tai kärsivät ihmiset Suomessa, Syyriassa ja Etiopiassa eivät olisi olemassa.”
“Meidän maamme ongelmat eivät johdu siitä, että olisimme välittäneet liian paljon heikoista tai jakaneet liian paljon lahjoistamme Afrikan ja Aasian maille. Olemme oppineet, että jakamalla eteenpäin saamme enemmän. Ahdinkoon maamme on joutunut silloin, kun ahneus on kasvanut ja itsekkyydelle on annettu valtaa. Lähetyksessä on kysymys jakamisesta. Me elämme Jumalan lahjoista ja murramme fyysisen ja hengellisen leivän lähimmäistemme kanssa. Siinä siunaus meille kaikille moninkertaistuu. Jakamalla emme köyhdy”, painotti Steffansson.
Seuroissa pastori Erkki Helminen kertoi Lähetysseuran vammaisten parissa tehtävästä työstä – miten kohtaamiset opettavat ja koskettavat. Miten heikoimmassa asemassa olevien parissa tehtävää työtä tulee jatkaa.
Angolan kirkoista puhui pastori Ossi Kuoppala, joka avasi Angolan kirkon arkista työtä maahan palaavien parissa. Hän kuvasi myös menestysteologiaa, joka on hyvin kaukana köyhien ihmisten tarpeista ja arjesta.
Seuroissa puhuivat myös pastori Sara Pykäläinen ja kansainvälisen työn asiantuntija Sakari Löytty.
