Ilmastonmuutos näkyy Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa monella tavalla. Sen todistivat Lähetysseuran yhteistyökumppanit, kun he jakoivat kokemuksiaan yhteisessä verkkokoulutuksessa. Koulutuksessa käytiin keskusteluja muun muassa ilmasto-oikeudenmukaisuudesta, resilienssistä ja länsimaiden vastuusta ilmastokompensaatioon.
Eteläisen Afrikan luterilaisten kirkkojen yhteistyöjärjestöä (LUCSA) edustava Thamsanqa Sibiya kertoi, että Etelä-Afrikassa on ollut huono satovuosi, mutta eri tavalla kuin ennen.
”Aiemmin meidän piti selvitä vain kuivuudesta, mutta nyt mukaan ovat tulleet rankkasateet ja myrskyt.”
Zimbabwelainen Nicorll Maenzanise on huomannut, että yhteen katastrofiin varautuminen ei enää riitä: samat asuinalueet saattavat kärsiä ensin tulvista ja seuraavana vuonna myrskyistä. Työssään vammaisjärjestö JJA:ssa (Jairos Jiri Association) hän näkee, miten luonnonkatastrofit vammauttavat ihmisiä ja lisäävät tarvetta vammaistyölle.
”Apua tarvitaan enemmän kuin pystymme antamaan.”
Lähetysseuran järjestämä kolmen päivän koulutus keskittyi siihen, millaisin keinoin ilmastonmuutosta voi hillitä, ja miten sen seurauksiin voi varautua ja sopeutua.
Karja on rikkauden merkki
Thamsanqa Sibiya kertoi oppineensa, että maataloudessa voi käyttää biolannotteita päästöjen välttämiseksi. Hän oppi myös, että tietoisuutta karjanpidon vaikutuksesta ilmastoon pitää levittää.
”Näissä maissa me rakastamme karjaa. Se on rikkauden merkki, sijoitus. Nyt pitää ymmärtää, että se vaikuttaa myös ilmastoon”, Sibiya sanoi.
Koulutuksessa käytiin läpi, miten etelän pientuottajat voivat kasvattaa karjaansa ilmastokestävästi.
Nicorll Maenzanise kertoi ymmärtäneensä, että ihmiskunta ei enää kauaa voi vain sopeutua. Raja on tullut vastaan.
”Afrikalle pitää antaa tilaa keksiä ratkaisuja ilmasto-ongelmiin itse”, hän huomautti.
Osallistujia koulutuksesta oli Etelä-Afrikan ja Zimbabwen lisäksi Botswanasta ja Namibiasta. Ryhmätöissä kaikki pääsivät jakamaan omia kokemuksiaan ja hyviä käytäntöjään, joita voisi hyödyntää muuallakin. Jaettavaa löytyi jokaisesta maasta.
Siivouskävelyitä ja paperin säästöä
Botswanan Francistownissa ollaan suunnittelemassa työtä, jossa yhdistyvät mehiläisten hoito, kaalin kasvatus ja kompostointi. Namibian pääkaupunki Windhoekin infrastruktuuria ollaan kehittämässä sellaiseksi, että pyöräily voisi korvata autoilun yhä useammin. Luonnonmukaisia hyönteiskarkotteita käytettiin monessa maassa, ja niistä jaettiin vinkkejä osallistujien kesken.
Koulutus poiki myös uusia ideoita. Thamsanqa Sibiya antoi esimerkin omasta yhteisöstään: Ihmiset heittävät roskiaan luontoon, erityisesti joenvarteen, josta moska leviää koko alueelle sateiden alkaessa.
Hän sanoi järjestöjen ja kirkkojen pystyvän organisoimaan siivousta.
”Meidän pitää aloittaa vaikka siivouskävelyitä. Järjestönä voimme myös organisoida kylään lisää roskiksia, koska osa ihmisistä heittää jätteensä luontoon vain koska vaihtoehtoa ei ole.”
Moni muukin osallistuja kertoi saaneensa koulutuksen aikana inspiraatiota uusiin kestäviin elämäntapoihin, kuten kierrätykseen, luonnonmukaiseen hyönteismyrkkyyn ja puiden istuttamiseen. Osallistujien tietoisuus myös katastrofivalmiudesta lisääntyi: On tärkeää kasvattaa yhteisöjen resilienssiä, eli sietokykyä, jo ennen kuin katastrofi osuus kohdalle
Paikalla olleet papit lupasivat aloittaa tiedon levittämisen omista seurakunnistaan, ja muut omista järjestöistään ja kylistään. Muutokset ja uudistukset voivat olla pieniäkin.
Namibialainen pappi Hilaria Shikongo kertoi koulutuksen lopuksi, että ei halua enää printata turhia papereita toimistossaan.
”Aion käyttää jatkossa vähemmän paperia. Ja istuttaa kirkkoni ympärille puita!”
Teksti ja kuvat: Virve Rissanen
Ilmastonmuutoskoulutus aiotaan pitää jossain muodossa kaikille järjestöille ja kirkoille, joiden kanssa Lähetysseura tekee yhteistyötä maailmalla. Kouluttajina toimivat Lähetysseuran ilmastonmuutosasiantuntija Ruusa Gawaza ja humanitaarisen työn asiantuntija Miia Barrow.
