Hallitusohjelmaneuvottelujen ollessa kuumimmillaan Säätytalolla Suomen Lähetysseura kohtasi kansainvälisiä kumppaneitaan luonnonrauhassa Vesalan leirikeskuksella Jyväskylässä. Tässä kumppanuuskonsultaatiossa oli läsnä globaali kirkko. Tunnistimme yhteisiä haasteita ja pohdimme sitä, millaisin keinoin voisimme ratkoa niitä.
Esille nousseet haasteet ovat sellaisia, jotka näkyvät myös Rinteen hallitusohjelmassa: ilmastonmuutos, kansainvälinen eriarvoistuminen ja hälyttävän nopeasti huononeva ihmisoikeustilanne. Lisäksi niin kehitys- kuin kirkollista yhteistyötä tekevät kumppanimme kokivat, että heidän mahdollisuuksiaan toimia ja vaikuttaa yhteiskunnissaan rajoitetaan yhä enemmän.
Monessa maassa Lähetysseuran kumppaneiden suuri haaste on oikeudenmukaisen rauhan rakentaminen tilanteissa, jossa kansalaisyhteiskunnan edustajilla on vaikeuksia saada äänensä kuuluviin neuvotteluprosesseissa.
Haasteisiin vastaamisessa korostui yhteinen, eri maita yhdistävä kestävän kehityksen Agenda 2030 ja sen seitsemäntoista eri tavoitetta. Tarvitaan nopeita kansainvälisiä toimenpiteitä ilmastomuutoksen hidastamiseen tai pysäyttämiseen sen vaikutuksiin sopeutumiseen, eriarvoisuuden vähentämiseksi ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseksi.
Konsultaation osallistujille järjestettiin tapaamisia suomalaisten poliitikkojen, virkamiesten ja muiden yhteiskunnallisten vaikuttajien kanssa. Siten Lähetysseuralla on ollut ilo jakaa uuden hallitusohjelman keskeisiä tavoitteita kumppaneidensa kanssa. Monet ohjelman periaatteista ovat sopusoinnussa sen kanssa, mitä kirkot ja kansalaisjärjestöt Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa ovat meille viestittäneet.
Antti Rinteen hallitusohjelmasta mieleen jääneet sanat ovat oikeudenmukaisuus, inklusiivisuus ja hiilineutraalius. Vaikuttaa siltä, että mukana olevat puolueet ovat halunneet kuulla niitä ääniä, jotka ovat tyytymättömiä maailman eriarvoistumiseen, yhteisen sääntöpohjaisen järjestelmän murenemiseen ja kasvutalouteen, joka on viemässä luomakunnan perikatoon.
Kansainvälistä vastuuta ja kehitysyhteistyötä käsittelevässä luvussa erityisen tärkeä ylätavoite on, että Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on ihmisoikeusperustaista ja että sen keskeisenä tavoitteena on edistää sukupuolten tasa-arvoa. Arvopohjassa korostuvat ihmisoikeudet, oikeusvaltioperiaate ja demokratia, joiden päälle on hyvä lähteä rakentamaan Agenda 2030 -tavoitteiden toteutumista. Aikakautenamme, jota kuvaa pirstaloituminen ja hajaannus, globaalien ongelmien ratkaisu onnistuu vain toimivan sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestelmän puitteissa.
Konfliktinesto, rauhanvälitys ja -rakennus ovat Suomen ulkopolitiikan vahvistuva painopiste. Rinteen ohjelmassa on vahva sitoumus rauhantyön ja siviilikriisinhallinnan vahvistamiseen. Kestävää rauhaa ei voi rakentaa epätasa-arvoisuutta ylläpitäville rakenteille. Ohjelma sitoutuu YK:n turvallisuusneuvoston Naiset, rauha ja turvallisuus 1325-päätöslauselmaan ja painottaa naisten osallistumista rauhanneuvotteluihin ja rauhanrakentamiseen.
On lisäksi ilahduttavaa, että ohjelman mukaan Suomi edistää ilmastonmuutoksen torjuntaa ja sopeutumista ilmastonmuutokseen myös kauppa- ja kehityspolitiikassa. Resursseja varataan myös niin, että maailman köyhimpien kantamat seuraukset kehittyneiden maitten aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta huomioidaan. Kansalaisyhteiskunnan tärkeyttä on huomioitu.
Toimintamaissaan Lähetysseura toimii ihmisten kanssa, jotka ovat osa myös suomalaisten yritysten alihankintaketjuja. Sitova kirjaus yritysvastuuta koskevasta sääntelystä on tärkeä. Nyt seuraavat keskustelut uuden lain sisällöstä ja soveltamisalasta.
Yllä mainitun konsultaation perusteella Lähetysseura näkee, että ohjelma näissä asioissa on yhdenmukainen globaalin kirkon arvojen ja tavoitteiden kanssa.
Hallitusohjelma antaa kuitenkin aihetta kriittisiin kysymyksiin. Asiakirjan pituudesta huolimatta moni asia jää kesken ja tarkasti määrittelemättä. Sana ”selvitetään” toistetaan moneen kertaan. Kun hallituksessa on viisi puoluetta, kysymys on, etenevätkö suunnitelmat selvittelyä pidemmälle?
Esimerkiksi, Suomi tähtää YK-sitoumuksen mukaiseen tavoitteeseen käyttää 0,7 % bruttokansantuotteesta kehitysyhteistyöhön sekä 0,2 % bkt:stä tukena vähiten kehittyneille maille.
Koska tästä tavoitteesta on puhuttu vuosikausia, odotusarvonamme oli selkeä aikataulu ja tiekartta tavoitteen saavuttamiseen. Tähän tavoitteeseen tulisi päästä tämän hallituskauden aikana, tai ainakin seuraavan. Nyt luvut antavat käsityksen, että tavoitteen toteuttaminen on siirtynyt hamaan tulevaisuuteen.
”Suomi kiinnittää erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden ja vähemmistöjen oikeuksien toteutumiseen ja osallisuuteen kehityspolitiikan valmistelussa” Suomessa on tähän mennessä tehty paljon työtä vammaisten ihmisten aseman vahvistamiseksi kehitysyhteistyössä. Olisi ollut hyvää, että tämä sitoutuminen olisi nähtävissä mainintana hallitusohjelmassa.
Vaikka uskontojen merkitys kasvaa maailmassa, hallitusohjelma ei nosta uskonnon merkitystä mahdollisuutena tai uhkana. Ihmisoikeustilanteen heikentyessä myös uskonnonvapautta rajoitetaan yhä useammassa maassa. Väkivaltainen vaino on kasvanut kaikkien uskontojen seuraajia kohtaan. Samalla uskonnollisten ja perinteisten johtajien rooli rauhan ja kehityksen rakentajina on korostunut kansainvälisessä keskustelussa.
Koulutus kehitysyhteistyön painopisteenä on tavoite, jonka Lähetysseura allekirjoittaa. On komeaa, että koulutus mainitaan 59 kertaa ohjelmassa. Siitä on kuitenkin vain yksi maininta kehitysyhteistyön luvussa. Myös tässä keskustelu siitä, mitä kuuluu laadukkaaseen koulutukseen, tulee olemaan tärkeä aihe teroitettavaksi.
Tarkempi läpiluku herättää monia muitakin kysymyksiä. Kuitenkin Rinteen ohjelmasta on pääosin helppo viestittää Lähetysseuran kumppaneille. Signaali on, että Suomen valtio ottaa globaalit haasteet vakavasti ja on valmis tarttumaan niihin yhdessä kansainvälisten kumppaneiden kanssa.
Teksti: Lähetysseuran toiminnanjohtaja Rolf Steffansson
