Victoriajärven itäisen hiippakunnan piispa Andrew Gulle vierailee parhaillaan Suomessa. Hiippakunnan alueen haasteista suurimpia on koulutetun työvoiman tarve. Evankeliumia viedään syrjäisimpiinkin kyliin vaikka polkupyörällä.
”Meillä on kolme haastetta: koulutus, koulutus ja koulutus”, piispa kiteyttää hiippakuntansa tarpeet. ”Tahdomme kertoa evankeliumia alueemme asukkaille ja tarvitsemme tähän koulutettuja teologeja.”
Victoriajärven itäinen hiippakunta kuuluu Tansanian evankelisluterilaiseen kirkkoon ja sijaitsee järven eteläpuolella.
”Alue on suuri, ja meillä on vähän työntekijöitä. Nykyisetkin työntekijät tarvitsevat jatkokoulutusta. Papeistamme vain kolme on suorittanut teologian maisterin tutkinnon.”
Vuosi sitten hiippakunta avasi ensimmäisen raamattukoulun, jossa 15 opiskelijaa sai vuoden aikana koulutusta evankelistaksi. He toimivat usein papin tehtävissä, kun seurakunnassa ei ole pappia. Matkaa taitetaan mopoilla ja polkupyörillä.
Ylempää teologista opiskelua varten pitää mennä Makumiran yliopistoon, joka sijaitsee Arushassa, viidensadan kilometrin päässä.
Hiippakunnan alueella on 10 miljoonaa asukasta, joista suurin osa kuuluu sukumoiden etniseen ryhmään. Myös Andrew Gulle on sukuma.
”Sukumoista suuri osa harjoittaa perinteistä luonnonuskontoa. Siinä esi-isät ovat tärkeässä asemassa, sillä he välittävät rukoukset Jumalalle”, piispa Gulle kertoo.
Sakkeuksen tarina kosketti
Äidin kuoleman jälkeen Andrew Gulle kasvoi setänsä perheessä, joka kuului luonnonuskonnon harjoittajiin. Kristinuskosta nuori poika kuuli koulussa.
”Perjantaisin koululle tuli evankelista opettamaan, ja menin kuuntelemaan. Hän kertoi, miten Jeesus kutsui Sakkeusta, joka oli kiivennyt puuhun. Silloin minäkin ymmärsin, että Jumala etsii meitä kaikkia”, Andrew Gulle muistelee ensikosketustaan kristinuskoon.
Evankelista kutsui pojan kirkkoon, ja tämä aloitti kasteopetuksen. Sedän perhe oli järkyttynyt, kun Andrew halusi kasteelle.
”Kylässä asui kristitty perhe, joka ei ollut kovin esimerkillinen. Sukulaiset pelkäsivät, että minustakin tulee laiska enkä pidä huolta sedästä ja tämän vaimosta, kun he vanhenevat.”
Andrew Gulle kuitenkin osoitti perheelle, että pelko oli turha. Raamattukoulun jälkeen hän toimi kotiseudullaan evankelistana.
Vuonna 1991 Gulle pääsi opiskelemaan Makumiran yliopistoon Lähetysseuran stipendiaattina, ja viisi vuotta myöhemmin hänet vihittiin papiksi. Sinä aikana myös isästä ja sedän perheestä tuli kristittyjä.
Teologian maisterin paperit Gulle sai vuonna 2008. Hänet nimitettiin seurakuntapapiksi, mutta edellisen piispan tapaturmainen kuolema muutti äkisti työtehtäviä.
”Ehdin olla seurakuntapappina vain kolmisen kuukautta, kun minut valittiin piispaksi.”
Yhteistyötä suomalaisten kanssa
Elokuun alussa hiippakunnassa vihittiin ensimmäisen kerran kaksi naista papeiksi. Toinen heistä, Julia Gabriel Mutungi, saapui viikonvaihteessa piispan kanssa vierailulle Suomeen. He vierailevat myös Oulun hiippakunnassa, sillä hiippakunnilla on ollut kumppanuussopimus vuodesta 2002 lähtien.
Tällä hetkellä Victoriajärven itäisessä hiippakunnassa toimii kuusi Lähetysseuran työntekijää. Piispa haluaisi suomalaisia lisää.
”Hiippakunta toimii kolehtien ja lahjoitusten varassa, eikä meillä ole mahdollisuutta palkata paljon työntekijöitä. Toisaalta yhteistyössä molemmat osapuolet ovat myös saajia. Haluamme olla avoimia ja oppia muiden maiden kokemuksista.”
Piispa Andrew Gulle on hetken hiljaa ja hymyilee.
”Myös piispa tarvitsee viisaita, koulutettuja avustajia, jotta voimme nähdä kauas. Meidän pitää nähdä, minne kirkko on menossa.”
