Vuonna 2000 Vuoden kristillinen kirja -kilpailun voitti Leena Pasasen kirja Daktarin lapset, joka kertoi riipaisevan tositarinan aidsiin kuolevasta Eliza-äidistä sekä tämän kahdesta lapsesta, Johnista ja Mariasta. Nyt tarina saa odotetun jatko-osan. Uutuuskirjassa Noel – Daktarin tarinoita Tansaniasta (Suomen Lähetysseura 2012) Pasanen kertoo myös muista hänen elämänsä rakkaimmista lapsista: Noelista, Naimasta ja Ashasta.
Noel löytyi vuonna 1995 vastasyntyneenä ulkokäymälästä, ja hänen kehityksensä ensimmäisten ikävuosien ajan oli hyvin hidasta. Hänet luokiteltiin aivovauriolapseksi. Poika alkoi kuitenkin kehittyä neljävuotiaana huimin askelin.
Asha puolestaan liittyi Leena Pasasen afrikkalaiseen perheeseen vuonna 1987, kun hän siirtyi 2-vuotiaana orpokotiin, koska tytön lepraa sairastava isä ja heikkolahjainen äiti eivät pystyneet pitämään hänestä huolta. Ashasta kasvoi vaikeuksien kautta aikuinen nainen.
Pasanen on tutustunut myös Tansaniassa asuvien muslimien elämään, kun pieni Naima-tyttö tuotiin sairaalaan vastaanotolle, ja siitä alkoi elämänmittainen ystävyys. Naima kutsuu Pasasta äidikseen. Tämä saikin kunnian olla perheenjäsenenä Naiman kihlajaisissa ja häissä.
Leena Pasanen on työskennellyt Suomen Lähetysseuran lähettämänä lastenlääkärinä Tansaniassa Ilembulan sairaalassa vuodesta 1981. Hän antoi afrikkalaiselle lapselle pikkusormen, ja työ vei koko kämmenen. Hän kertoo elämänsä Tansaniassa olleen paradoksaalista: kohtaamisia hyvin köyhien ja toisaalta hyvin rikkaitten kanssa.
Noel – Daktarin tarinoita Tansaniasta -kirja on myynnissä Suomen Lähetysseuran Basaarissa
