Ensimmäiset Suomen Lähetysseuran työntekijät aloittivat työn Botswanassa vuonna 1972, neljäkymmentä vuotta sitten. Lähetysseuralla on ollut merkittävä rooli erityisesti Botswanan luterilaisen kirkon diakoniatyön sekä teologisen ja muun koulutuksen kehittämisessä.
– Lähetysseura osallistui vuodesta 1972 Sehitwan klinikan toimintaan. Klinikalta tehtiin myös matkoja ympäröiviin kyliin. Helmi Makkonen näki kehitysvammaisia ja mietti, miten auttaa heitä. Syntyi idea heidän kuntouttamisestaan ja Thuson kuntoutuskeskuksesta. Francistownissa Lähetysseura aloitti kaupunkityötä. Nämä työmuodot, kuten myös Lähetysseuran tuki työntekijäkoulutukselle, merkitsevät hyvin paljon kirkolle edelleen, kertoo piispa Cosmos Moenga.
Vastakohtaisuuksien maa
Botswana on tunnettu uskomattomista luonnonvaroistaan, erityisesti timanteista, minkä vuoksi maata on kutsuttu ”Afrikan Sveitsiksi”. Toisaalta arviolta kolmasosa kansasta elää köyhyysrajan alapuolella. Nopean kaupungistumisen myötä perinteiset sosiaaliset turvaverkot murenevat. Botswanassa on ollut hälyttävä aids-tilanne, mutta sitkeän työn tuloksena pahimman vaiheen yli on päästy.
Botswanan evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluu noin 20 000 jäsentä. Sen nelisenkymmentä seurakuntaa ovat ympäri maata, suurimmat pääkaupunki Gaboronen ympäristössä. Täystoimisia pappeja, diakoneja ja seurakuntatyöntekijöitä on 24. Pappeja ja diakoneja on myös kirkon ulkopuolella erilaisissa tehtävissä, he avustavat seurakuntia pitämällä jumalanpalveluksia. Lisäksi osa eläkkeelle jääneistä papeista toimii vielä seurakunnissa. Kirkon päiväkodeissa ja muissa projekteissa on 35 työntekijää.
– Pienellä kirkolla on haasteita. Taloudellinen tilanne vaikuttaa mahdollisuuteen palkata työntekijöitä seurakuntiin. Onneksi kirkosta löytyy myös talkoohenkeä ja tahtoa palvella. Seurakuntien vanhimmat ja muut vapaaehtoiset pitävät jumalanpalveluksia. Diakoniatyö toimii osittain vapaaehtoisten varassa, kertoo Botswanassa yli 20 vuotta työskennellyt Maria Stirling.
Heikoimpien rinnalla
Kirkon merkittävä tehtävä on auttaa yhteiskunnan heikoimpia, kuten aidsiin sairastuneita ja heidän omaisiaan sekä vammaisia. Botswana on ensimmäisenä maana tarjonnut kaikille sairastuneille mahdollisuuden lääkitykseen. Kirkon toiminnassa aids-valistus sisältyy kaikkeen työhön ja kirkko tukee sairastuneita sosiaalisesti ja hengellisesti.
Lähetysseuran kummiohjelmaan kuuluu noin 150 koululaista ja 30 päiväkotilasta. Francistownissa seurakunta ja Lähetysseura tukevat syrjäytymisvaarassa olevia lapsia, nuoria ja heidän perheitään monipuolisen Toivon paikka -ohjelman kautta. Vähävaraisten perheitten lapsille on vapaapaikkoja Masasin päiväkodissa, jossa he saavat hoidon, koulupuvun ja päivittäisen aterian. Koulutieltä syrjäytyneille nuorille tarjotaan tukiopetusta lukutaitoluokassa. Nuoria ja heidän perheitään tuetaan aineellisesti ja henkisesti, ja perheiden tilannetta seurataan koulu- ja kotikäynneillä. Loma-aikoina järjestetään leirejä ja virkistystoimintaa niin lapsille kuin vanhemmille.
Maunin kaupungissa Thuson kuntoutuskeskus järjestää eri puolilta maata tuleville vammaisille työtaitokursseja, jotta nämä voisivat elättää itsensä ja perheensä. Lähetysseura tulee keskuksen toimintaa kehitysyhteistyövaroin.
Lähetysseura tukee myös kirkon hallintoa, diakonia- ja musiikkityötä sekä työntekijäkoulutusta.
Neljänkymmenen vuoden aikana Botswanassa on työskennellyt vajaat viisikymmentä suomalaista lähetystyöntekijää. Tällä hetkellä Botswanassa on neljä Suomen Lähetysseuran työntekijää, Maria Stirling kirkon musiikkityössä, Marja Alastalo kummilapsityössä, Iiris Kontra kehitysyhteistyössä Kalaharin san-kansan parissa sekä Katri Suhonen eteläisen Afrikan kehitysyhteistyökoordinaattorina.
