Mulugeta Tulor, 22, toimii esikoulunopettajana valtion koulussa Addis Abebassa. Hän opettaa kuuroja lapsia kuurojen luokissa, joita on sijoitettu tavallisten koulujen yhteyteen.
– Olen unelma-ammatissani, hän sanoo.
Mulugeta Tuloria harmittaa kuitenkin se, että koulussa on niukasti tarvikkeita. Kaikesta on pulaa: liiduista, väreistä, paperista, hyvästä opetusmateriaalista. Opetusmateriaalia hän haluaisi valmistaa itse jonain päivänä.
Lammaspaimenesta koululaiseksi
Mutta se on Mulegetasta hienoa, että nykyisin kuuroilla on yhä paremmat mahdollisuudet päästä kouluun, ainakin kaupungeissa. Toista oli vielä silloin, kun hän oli pieni. Hän kuuroutui jo vauvana sairauden seurauksena.
Lapsuusvuosistaan hän muistaa, että häntä pidettiin tyhmänä ja hän kelpasi vain lammaspaimeneksi. Perheeltään hän sai kuitenkin rakkautta, toisin kuin monet kuurot, joita perhekin hylkii.
Kuten kuurot lapset yleensä, Mulugeta luuli olevansa ainoa kuuro maailmassa. Siksi Hosainan kuurojenkoulun aloittaminen oli järkytys 6-vuotiaalle pojalle.
– Ihmettelin, miksi kaikki heiluttivat käsiään hurjasti. Vähitellen tajusin, että se oli heidän tapansa puhua.
Identiteetti löytyi viittoen
Kun Mulugelta kysyy, mitä suomalaiskummien tuki on hänelle merkinnyt, vastaus tulee heti.
– Elämää!
Kummien tuella hän sai Hosainan koulussa koulutuksen ja ammatin, jonka varassa hän elättää itsensä. Yhteys toisiin kuuroihin viittomakielen avulla avasi maailman, jossa hänellä on oma paikkansa ja arvonsa. Hän löysi oman identiteettinsä.
– Tietoa, työntekoa, käytännön taitoja, kuten puu- ja metallityöt, Mulugeta luettelee koulusta saamiaan eväitä. Hän mainitsee myös kirjat, ruoan ja vaatteet – ne eivät olleet itsestään selvyyksiä hänen rutiköyhässä kodissaan.
Opiskelua ja unelmia
Sisukkuutta nuorelta mieheltä vaadittiin opiskeluaikana, sillä opettajankoulutuksessa ei ollut viittomakielistä opetusta. Kuulevat opiskelutoverit auttoivat Mulugetaa, joka oli ainoa kuuro vuosikurssillaan. Opiskelurahansa hän tienasi tekemällä monenlaisia hommia.
Mulugeta Tulor aikoo jatkaa opintojaan seuraavina neljänä kesänä opettajaopiston kesäkurssilla.
Tulevaisuudessa siintää myös oma perhe ja avioliitto kuuron naisen kanssa.
– Vain toinen kuuro voi ymmärtää kuuroa. Mutta minulla ei ole kiire, sillä haluan tehdä kaiken rukoillen.
Teksti ja kuva: Sari Lehtelä
Lähetysseuran kummityö on auttanut lapsia koulutielle 25 vuotta
