– Mielessä oli jo pitkään ollut ajatus pitää vähän taukoa työstä ja latautua jossain muussa ympäristössä. Vapaaehtoistyö oli yksi mahdollisuus. Suomen Lähetysseura oli entuudestaan tuttu ja siksi itsestään selvä kohde, kertoo vuorotteluvapaata Suomen Kuntaliiton viestintäjohtajan virasta pitävä Jari Seppälä.
Yhteys Tansaniaan syntyi aikanaan Jarin työskennellessä Tampereen kaupungin viestinnän johdossa. Tampere ja Luoteis-Tansaniassa sijaitseva Mwanza ovat ystävyyskaupunkeja. Sitä kautta Jari alkoi myös tukea Lähetysseuran kummityötä Mwanzassa.
Jari Seppälä vietti kuukauden vapaaehtoistyössä Tansaniassa tammi-helmikuussa. Samaan aikaan lähti niin ikään vapaaehtoistyöstä haaveillut lapsuudenystävä, Tampereen Harjun seurakunnan johtava nuorisotyönohjaaja Päivi Arola.
Oma ammattitaito tuli hyödynnetyksi
Vapaaehtoistyöjaksot ovat yleensä noin kolmen kuukauden pituisia, mutta koska Päivi lähti matkaan kesälomallaan, tuli tästä jaksosta lyhyempi. Jakson lyhyys määritteli myös sen, että heidän tehtäväkseen tuli kerätä materiaalia, kuvia, tekstejä ja raportteja Lähetysseuran työstä.
– Alkuperäinen ajatukseni oli tehdä jotain muuta kuin omaa työtä, mutta toisaalta ei minusta olisi ollut rakennusmieheksi tai hengelliseen työhön, joten olen iloinen, että omasta ammattitaidosta oli hyötyä. Ja näin pääsimme käymään monessa eri paikassa ja tapaamaan monia eri ihmisiä. Jossain muussa tehtävässä olisin varmaan ollut samassa paikassa koko ajan.
Kuukauden aikana Jari Seppälä tutustui mm. kuurojenkouluun Njombessa, maasaityöhön Morogorossa sekä kummilapsi- ja yliopistotyöhön Iringassa. Kotiin tuomisiksi hänellä oli useita juttuja ja satoja valokuvia. Aamulehdessä ja MTV3:ssa hankitulla toimittajakokemuksella tekstit syntyivät nopeasti. Valokuvaus on myös pitkään ollut hänelle rakas harrastus.
Ihmisten avoimuus yllätti
Ennen matkaansa Jari kävi Lähetysseuran Lähde liikkeelle -kurssin. Se on aikuisille tarkoitettu, muutaman viikonlopun koulutus, joka antaa mahdollisuuden tutustua lähetystyöhön ja pohtia omaa paikkaansa siinä joko kotimaassa tai ulkomailla.
– Kokemukset Tansaniassa vastasivat aika hyvin kurssilla annettua kuvaa lähetystyöstä. Se käsitys vahvistui, että lähetys- ja kehitystyön raja on aika häälyvä. Ne kytkeytyvät kiinteästi toisiinsa. Henkistä ja hengellistä hyvinvointia ei voi rakentaa, elleivät aineelliset puitteet ole jotakuinkin kunnossa. Toisaalta kehityksen näkeminen vahvistaa uskoa ja toivoa. Monet lähetystyöntekijät tekevät ihan käytännöllistä työtä ja viestivät uskosta arvoillaan, Jari ajattelee.
Paikallisissa ihmisissä yllätti se, että köyhissä ja alkeellisissa oloissakin he ovat hyvin iloisia ja elämänmyönteisiä. Monella ei ehkä ole kuin savimaja, nuotiopaikka ja pari kattilaa, mutta siinä eletään. Jari otettiin joka paikassa vastaan vieraanvaraisesti ja hän tunsi pääsevänsä ihmisten kanssa avoimeen keskusteluun, vaikka ei kieltä osannutkaan.
– Perimmäisissäkin kylissä ihmiset saavat kyllä nykyään tietoa ulkomaailmasta. Kylään ei ehkä ole tietä, mutta kännykät kyllä toimivat. Niillä hoituu rahaliikennekin.
Tansaniassa kirkolla on esikouluja, kouluja ja yliopisto. Kirkko on aktiivisesti mukana kaikessa yhteiskunnan kehittämisessä, mikä on Jarista viisasta. Se tekee kirkon ja kristityt näkyviksi yhteiskunnassa. Valtionkin kouluissa kirkko vastaa uskonnonopetuksesta.
– Näin että lähetystyö on tärkeää ja että sitä riittää. Maailman murheiden mittakaavassa se ei ole suurta, enemmänkin yksittäisistä ihmisistä huolehtimista, mutta sekin on tärkeää. Rahasummalla, jolla ei Suomessa saa juuri mitään, saa paljon aikaiseksi Tansaniassa. Siksi säännöllinen tuki pienelläkin summalla on arvokasta, Jari sanoo.
– En ole ollut nuorisotoiminnan jälkeen aktiivisesti mukana seurakunnassa, mutta sain tältä matkalta hengellistä ravintoa itsellenikin. Ja sellainen arjessa elävä usko vahvistui.
Jari kirjoitti Tansaniassa blogia, josta löytyy myös kuvia ja videoklippejä.
