Muusikko Sakari Löytty vietti varhaislapsuutensa Ambomaalla. Aikuisena hän palasi Namibiaan kymmeneksi vuodeksi ja tietää, millaista on elää muukalaisena. Nykyään Sakari liikkuu sujuvasti kulttuurirajojen yli ja edistää Suomen Lähetysseurassa projektipäällikkönä maahanmuuttajien ja suomalaisten vuorovaikutusta.
Monikulttuurisuus kasvaa vauhdikkaasti
Sakari Löytty työskentelee Suomen Lähetysseurassa kulttuurirajat ylittävän työn projektipäällikkönä. Tarkoitus on lisätä ymmärrystä erilaisuuteen, edistää kulttuurien rajat ylittävää kohtaamista ja luoda auttavia työkaluja seurakuntiin. Menossa on jatkuva muuttoliike, joka koskettaa kolmea prosenttia maailman väestöstä.
– Koko ajan joku muuttaa jonnekin. Suomen väestönkasvusta peräti 87 prosenttia on vieraskielisiä, Sakari toteaa.
– Maa muuttuu, maailma muuttuu ja suomalaisuus muuttuu. Mielenkiintoista nähdä millaiset ihmiset jatkossa määrittelevät suomalaisuuden. Tulemme kuulemaan erinäköisten ihmisten huulilta: Olen suomalainen. Se on hienoa ja sykähdyttävää.
Monikulttuurisuus messussa
Sakarin vetämän projektin kärkinä ovat esimerkiksi monikulttuurista jumalanpalveluselämää kehittävä Maailmojen messu sekä näyttelijä Antti Sevannon kanssa yhdessä toteutettu musiikkiteatteri Palmu ja omenapuu. Näytelmässä kerrotaan maahanmuuttajan tarina ja haastetaan pohtimaan kulttuurirajat ylittävää kohtaamista. Sekä messu että musiikkinäytelmä kuuluvat myös Helsingin Lähetysjuhlien ohjelmaan.
– Olen itsekin elänyt vieraassa kulttuurissa vähemmistönä, ja tiedän miltä se tuntuu. Tiedän myös miten hienoa on, kun tulee hyväksytyksi uuteen kulttuuriin. Olennaista on vieraanvaraisuus, ystävällisyys, huomioiminen ja toisen kunnioitus. Nämä me kyllä osaamme täällä Suomessakin, mutta emme välttämättä osaa aina osoittaa niitä maahan muuttaneille. On paljon pieniä asioita, joita pitää opetella.
Raikkaat tuulet puhaltamaan
Seurakuntia ja kirkkoa pitäisi Sakarin mukaan rohkaista toimimaan aktiivisemmin maahanmuuttajien kotouttamisessa. Kotouttamisesta on säädetty laki, mutta otetaanko maahanmuuttajien uskonnollinen tausta riittävästi huomioon? Noin puolet maahanmuuttajista on kristittyjä.
– Mikäpä olisi hienompaa kuin että kirkko olisi auttamassa kotouttamisessa. Monet maahanmuuttajista tulevat kulttuureista, joissa kristillisyys on yhteisöllistä, käydään jumalanpalveluksissa ja usko on osa arkea, Sakari toteaa.
– Meidän pitäisi nähdä tässä mahdollisuus. Oma seurakuntaelämämme voisi tulijoiden kautta rikastua ja saada uutta piristystä. Vielä on vähän vallalla sellainen kansankirkollinen käsitys, että Suomi ja kirkko ovat suomalaisten. Olemme kuitenkin osa universaalia kristittyjen yhteyttä, ja maailmanlaajuinen muuttoliike muuttaa myös suomalaisuutta monikulttuuriseksi. Tämä on haaste projektillemme ja meille kaikille.
Roolit vaihtumassa
Kristinuskon painopiste on siirtynyt etelään. Jotkut kristityt näkevät Suomen jo lähetyskenttänä.
– Tämä saattaa olla meille hätkähdyttävä, ehkä huvittavakin ajatus. Muutamat Afrikasta tulleet pakolaiset ovat kuitenkin sanoneet, ettei ole vahinko, että he ovat täällä. He kokevat olevansa lähetystyöntekijöitä, Sakari Löytty toteaa.
– Meidän on myönnettävä sekularisaatio, meneillään oleva uskontoneutralismin tai ateismin nousu. Se synnyttää keskellemme kristinuskon tyhjiön, joka täyttyy jollain. Se voi täyttyä sellaisista etelän kristillisistä yhteisöistä käsin, joilla on hiukan erilainen raamatuntulkinta. Ei enää läntisen, eurooppalaisen kristillisyyden synnyttämä, vaan yhteisöllisen kulttuurin ja uskon raamatuntulkinta. Tilanne on herkullinen. Meidän tulisikin lyöttäytyä tulijoiden kanssa dialogiin ja mennä vuorovaikutukseen avoimin mielin ja uskaltaa kyseenalaistaa oma tulkintamme. Näin voi syntyä jotain uutta.
Ari Koivulahti
Teksti on lyhennetty Lähetyssanomien numerossa 4/2013 ilmestyneestä haastattelusta.
Katso ohjelma ja muita juttuja www.lahetysjuhlat.fi
