Tansanian evankelisluterilainen kirkko juhli 50-vuotista taivaltaan 21.–23.6. kirkon Tumaini-yliopiston Makumiran kampuksella lähellä Arushaa. Tansanian kirkko on maailman kolmanneksi suurin luterilainen kirkko Ruotsin ja Etiopian kirkkojen jälkeen. Jäseniä sillä on 5,82 miljoonaa.
Eri maista tulleet luterilaiset lähetystyöntekijät aloittivat työn maassa jo lähes 150 vuotta sitten, mutta vasta 19. kesäkuuta 1963 tuolloin maassa toimivat seitsemän luterilaista kirkkoa yhdistyivät yhdeksi Tanganjikan evankelisluterilaiseksi kirkoksi. Vuonna 1964 maan nimeksi tuli Tansania.
Vieraita juhlaan oli saapunut lähetysjärjestöistä ja kirkoista Euroopasta, Amerikasta ja Tansanian naapurimaista. Paikalla oli myös väkeä Tansanian kaikista hiippakunnista sekä valtiovallan, muiden kirkkokuntien ja islaminuskon edustajia.
Katse kohti tulevaisuutta
Syntymäpäiväjuhlallisuudet avasi kirkon johtava piispa, TT Alex Malasusa. Alustuksissa ja keskusteluissa kirkon johto ja kumppanit pohtivat, mitä askelia on otettu vastauksena Jumalan kutsuun saarnata evankeliumia kokonaisvaltaisesti ja miten tulevaisuuteen edetään. Aiheet käsittelivät globalisaation vaikutuksia kirkon elämään, Afrikan kirkkojen roolia länsimaissa, lähetystyön tulevia haasteita ja työtä nopeasti kasvavissa asutuskeskuksissa.
Karagwen hiippakunnan piispa Benson K. Bagonzan mukaan tulevaisuuden haasteet ovat moninaiset. Kirkon lähetysalueita varten on tehtävä selkeät, tutkittuun tietoon perustuvat suunnitelmat. Ja työ pitää kohdistaa erityisesti ei-kristittyihin. Hänen mukaansa pitää myös puuttua rakenteisiin, jotka luovat köyhyyttä. Kirkkojen tai ihmisen köyhyydestä ei saa tulla asiantilaa, joka vain hyväksytään.
– Maallistuminen, jonka ajattelemme olevan länsimaiden ongelma, onkin jo takapihallamme. Kirkon on yhdessä yhteiskunnan kanssa vaikutettava kehitykseen niin, että se ei ainakaan lisää sosio-ekonomisia eroja ihmisten välillä. On puhuttava vilpittömästi siitä, miten Jumalan on tarkoitus kirkon kautta tavoittaa maailma ja jokainen luotu, Bagonza sanoi.
Haasteet ovat monimutkaiset ja erilaiset eri hiippakunnissa. Kirkko kasvaa kaupungeissa ja kasvukeskuksissa. Seurakuntien varallisuuserot ovat suuret. Kasvun tulisi olla myönteistä kehitystä – jäsenmäärän kasvun lisäksi kasvua Jumalan tuntemisessa.
Yhteistyötä kirkkojen välillä
Juhlapaikka Makumirassa, kirkon Tumaini-yliopisto, on symboli kirkon ykseydestä. Se on teologinen oppilaitos, joka on kasvanut vuosien mittaan yliopistoksi. Monet kirkkojen johtajat eri Afrikan maissa ja Lähi-idässä ovat opiskelleet siellä ja vaihto-oppilaita on ollut Euroopasta ja Amerikasta.
Yliopiston varakansleri, TT Joseph Parsalaw totesikin, että yhteisen luterilaisen kirkon muodostaminen on tarkoittanut yhteistyötä kirkkojen välillä.
– Konkreettisesti se on näkynyt siten, että kirkon 50-vuotisen historian aikana on luotu yhteisiä laitoksia, ja kehitetty niiden työtä, Tumaini-yliopisto vain yhtenä esimerkkinä. Sanon aina, että tulevaisuus on vielä ”raskaana” eikä sitä voi ennustaa. Haasteita voi olla paljon, mutta vastuun niistä tulee olla kirkolla itsellään.
– Kumppanuutta läntisen maailman kirkkojen kanssa tarvitaan silti edelleen. Kuten joku täällä sanoikin: ”Mikään kirkko ei ole niin rikas, että sillä ei olisi vastaanotettavaa muilta, eikä mikään kirkko niin köyhä, että sillä ei olisi mitään annettavaa toisille.” Joskus toinen on auttaja, toinen autettava – toisessa tilanteessa osat vaihtuvat. Tärkeintä on siltojen rakentaminen ja ihmisten kohtaaminen.
Suomen Lähetysseuran työ Tansaniassa alkoi vuonna 1948, ennen Tansanian evankelisluterilaisen kirkon syntymistä. Saksalaiset lähetystyöntekijät joutuivat poistumaan maasta toisen maailmansodan jälkeen ja lähetysasemat ja klinikat jäivät vaille työntekijöitä. Amerikkalainen Augustana-synodi pyysi pohjoismaisia lähetysjärjestöjä apuun. Niin Lähetysseura aloitti työn Tansaniassa. Taloudellisen tuen määrässä ja työn laajuudessa mitattuna Tansanian evankelisluterilainen kirkko on nykyisin Etiopian Mekane Yesus -kirkon kanssa Lähetysseuran merkittävin yhteistyökumppani.
Katri Kuusikallio
