Tansanian maaseudulla papeilla on hoidettavanaan iso alue. Välimatkat on kuljettava bussilla tai polkupyörällä, ja se vie aikaa. Kidudwen kasvavan seurakunnan pappi Joseph Chuma sai kylänsä uuden kirkon avajaisissa lahjaksi moottoripyörän, jota arvosti niin kovasti, että kulki kypärä kainalossa koko vihkiäisjuhlan ajan ja asetti sen eteensä ruokapöydässäkin.
Kidudwen seurakunta sijaitsee Morogoron hiippakunnassa noin sadan kilometrin päässä Morogoron kaupungista. Alue on maaseutua, mutta kylän laidalla on isot sokeriruokoviljelmät ja sokeritehdas, joka työllistää paljon väkeä.
Seurakuntaan kuuluu 305 jäsentä. Väkimäärä on kasvanut, koska alueelle on muuttanut paljon ihmisiä työskentelemään sokeritehtaaseen. Aktiivisen evankelioinnin myötä seurakuntaan on kastettu uusia jäseniä, lapsia ja nuoria on paljon. Sadonkorjuun aikaan tehtaalle tulee lisäksi väliaikaisesti tuhansia ihmisiä töihin muualta.
Kylässä on vuonna 1994 rakennettu kirkko, mutta se jäänyt auttamatta liian pieneksi. Kyläläiset ovat laajentaneet ja korjanneet kirkkoaan, ja näyttävät avajaisjuhlat pidettiin 25. elokuuta. Paikalla oli parlamenttiin saakka edennyt oman kylän kasvatti, Herra Makala, hiippakunnan johto ja paljon juhlavieraita. Koska juhlaväki ei mahtunut kirkkoon sisään, juhla pidettiin ulkona katoksen alla.
Hiippakunnan papeilla ei ole yleensä autoja käytettävissään. Joseph Chumankin pitää saarnata sunnuntaisin useassa paikassa, siksi hänen täytyy lähteä ensimmäiselle jumalanpalveluspaikalle jo lauantai-iltana. Hän vierailee kodeissa, käy pappien kokouksissa ja palvelee seurakuntaansa monin tavoin. Lahjaksi saatu moottoripyörä helpottaa hänen liikkumistaan ympäri laajan työalueen.
Lähetysseura tukee nuorisotyötä
Suomen Lähetysseura tukee hiippakunnan nuorisotyön kehittämistä. Jopa maaseudulla ja pikkukylissä on maallistumisen merkkejä. Nuorilla on monenlaista menoa ja kirkon toiminnan pitää olla innostavaa, jotta heidät saadaan mukaan. Työttömiä nuoria aktivoidaan mm. sipulinviljelyllä ja sikojen kasvattamisella. Niistä saadut tulot nuoret käyttävät yhteisesti omaan toimintaansa.
Juhlassa piispa Mameo muistutti seurakuntien työntekijöitä siitä, miten tärkeää on käydä kouluissa antamassa oppilaille uskonnonopetusta. Valtio tekee opetussuunnitelmat, mutta itse opetus on kirkkojen vastuulla. Työntekijöitä on kuitenkin vähän, eikä monilla ole tehtävään vaadittavia tietoja, taitoja ja rohkeutta. Pahimmillaan nuoret ovat tunneilla keskenään ilman minkäänlaista opetusta.
Lähetysseura yhdessä hiippakunnan kanssa koordinoi opetusta ja kouluttaa opettajia. Lapset ja nuoret ovat kuitenkin tulevaisuuden kirkon vastuunkantajia. Jos perusta, kristillinen kasvatus, on hatara, se ei luo vahvaa pohjaa seurakuntien toiminnalle tulevaisuutta varten. Kun lapset ja nuoret saavat opetusta, he oppivat välittämään seurakunnastaan, kokevat kuuluvansa omaan kirkkoonsa ja usko säilyy keskeisellä sijalla heidän elämässään. He haluavat myös itse levittää ilosanomaa.
Teksti ja kuvat Katri Kuusikallio
Kirjoittaja työskentelee kristillisen kasvatuksen sihteerinä Morogoron hiippakunnassa. Lisäksi hiippakunnassa työskentelevät Oskari Holmström (maasaityö, evankeliointi- ja tavoittava työ) sekä Anna-Riitta Holmström (maasai-, kummi- ja tyttötyö).
