Kaija Grundell on yksi Lähetysseuran uusimpia lähetystyöntekijöitä. Hän muutti Taiwaniin viime keväänä. Kaija on sosionomi-diakoni ja psykoterapeutti, ja kiinan kielen opintojen jälkeen hän työskentelee maahanmuuttajatyössä Hengchunin kristillisessä sairaalassa. Kaija kertoo lähetystehtävänsä alkuvaiheista Taiwanissa.
”Minulla arki on kielen kanssa vääntämistä ja hikoilua. Ei ole ollut saunaa ikävä näillä helteillä. Aamulla minulla on kielikoulua, iltapäivällä ohjelmassa on kertausta ja kaupungilla seikkailua eli uuteen kotiseutuun tutustumista.”
”Opiskelen Taipein kieli-instituutissa. Alussa opiskelin neljän hengen ryhmässä. Se on antoisaa, koska muiden kysymykset ja virheet myös opettavat. Joskus syntyy keskustelun aiheita, joita voi yrittää sanoa kiinaksi. Toisella opetusjaksolla vain kolme meistä jatkoi opintoja viitenä päivänä viikossa. Tämän lisäksi päätin aloittaa yksityisopetuksen iltapäivisin maanantaista torstaihin.”
Kiinan kieli on yksi maailman vaikeimmista oppia, ja Kaijankin mielestä mandariinikiinan opiskelu on todella vaikeaa.
”Kieli sinänsä on tosi mielenkiintoista, mutta merkkien muistaminen on hankalaa, ne ovat niin monimutkaisia. Vähän kerrassaan ja toistamalla ja piirtämällä kuulemma menee jakeluun. Merkkien kirjoittaminen on hidasta ja haastavaa, mutta niissä on järkeä.”
Suomen kieli on lähempänä kiinaa kuin englanti
”Kiinan oppimisessa auttaa, ettei ajattele englanniksi, vaan pitää oppia ajattelemaan kiinalaisittain. Jopa suomalainen ajattelu ja kieli ovat lähempänä kiinaa kuin englanti. Tarvitaan siis kolmet aivot.”
”Uusi sanasto uppoaa hitaasti, toistaminen auttaa. Käytännön tilanteet opettavat paljon, ja tykkäänkin harjoitella aina tosi tilanteessa kun vain on mahdollista. Tosin lisähaaste on, että taiwanilaiset ääntävät eri tavoin kuin opettaja. Taiwanilaisilla on ihan oma ”murteensa” niin kuin savolaisilla, turkulaisilla jne…”
”Saa nähdä kuinka kauan kestää, että hallitsen kielen. Eräs lähetystyöntekijäkollegani sanoi, että kymmenen vuotta menee sen oppimiseen. Samaa ovat sanoneet jotkut muutkin. Siinäpä sitä hommaa kerrakseen.”
Käytännön kieliharjoittelua ja uuteen kotikaupunkiin tutustumista
Käytännön kieliharjoittelua Kaija saa kierrellessään uudessa kotikaupungissaan Kaohsiungissa.
”Yleensä vertaan Kaohsiungia Tampereeseen. Tämä on rauhallisempi kuin pääkaupunki Taipei mutta erittäin eläväinen. Täällä on kulttuuria, kahviloita, ravintoloita, yötoreja ja muuta mukavaa. Täällä on myös paljon puistoja, ja pidän niistä kovasti. Eläintarhakin löytyy ja ”suomenlinna” eli saari, jonne mennään lautalla ja jossa on uimaranta.”
Omasta mielestään Kaija elää Taiwanissa aika samanlaista arkea kuin Suomessa, eikä hän ole kokenut kulttuurishokkia. Taiwan on kehittynyt yhteiskunta, jossa mm. julkinen liikenne toimii erittäin hyvin.
”Arkeni eroaa siten, että pidän nyt vanhoihin ystäviini yhteyttä Skypellä, Facebookilla tai sähköpostilla. Kaipaan tuoretta salaattia ja marjoja. Täältä löytyy toisaalta kaikenlaisia hedelmiä, hyvin eksoottisiakin. Maistoin duriania ja pahasta hajusta huolimatta pidin sen mausta. Hedelmät ovat täällä todella herkullisia, sillä ne ovat auringon kypsyttämiä ja siksi niin maukkaita.”
Kuljetusalallakin toiminut Kaija sai loppukeväästä taiwanilaisen ajokortin. Nyt uuden lähetystyöntekijän arki alkaa olla aika valmista: kieliopinnot edistyvät, kaupunki on tullut tutuksi, uusia ystäviä on löytynyt ja kaksi kivaa seurakuntaakin löytyy naapurustosta.
Upu Leppänen
