Lähetysseuran ”Onko rauhalla toivoa Kolumbiassa” -keskustelutilaisuus keräsi Kansallisteatterin Lavaklubin täyteen kuulijoita sunnuntaina 28.5. Maailma kylässä -festivaaleilla. Keskustelutilaisuudessa näkemyksiään jakoivat Lähetysseuran tukemassa DiPaz-verkostossa pitkään vaikuttanut Andrés Alba, Lähetysseuran asiantuntija Lea Pakkanen sekä ulkoministeriön asiantuntijat Ann-Sofie Stude ja Sirpa Mäenpää. Keskustelun moderaattorina toimi Timo R. Stewart. Kolumbian yli 50 vuotta kestänyt konflikti päättyi rauhansopimukseen viime joulukuussa.
– Kolumbian rauhansopimus antaa toivoa. Haasteita on kuitenkin vielä: Kolumbiassa on edelleen aseellisia toimijoita, jotka eivät ole mukana rauhansopimuksessa. Rauhanprosessissa vaikuttavia ja ihmisoikeuksia ja konfliktin uhrien oikeuksia puolustavia yhteiskunnallisia johtajia murhataan maassa edelleen. Rauhansopimuksessa sovittujen toimenpiteiden toteuttamisessa on ollut haasteita. Esimerkiksi Farcin sissien aseista luopumiseen ja normaaliin elämään paluuseen tarkoitettujen siirtymäalueiden toimeenpanossa on ollut viiveitä, Alba kertoi.
Maanomistus ja naisten osallistuminen keskeistä rauhanprosessissa
– Maanomistusoikeudet ovat ydinkysymys Kolumbian konfliktin taustalla. Maassa on 42,3 miljoonaa hehtaaria viljelysmaata. Niistä 80 prosenttia on monikansallisten yhtiöiden käytössä. Vaikka maassa on hyvät edellykset ruuantuotannolle, on Kolumbiassa syötävästä ruuasta suurin osa tuontituotteita. Maareformi olikin ensimmäinen kohta rauhansopimuksessa. Nyt haasteena on sen toimeenpano, Alba sanoi.
Ulkoministeriön Mäenpää kertoi, että ei ole tavallista, että maanomistuskysymykset ovat yhtä vahvasti esillä rauhansopimuksissa kuin nyt Kolumbiassa. Kolumbian rauhansopimus on positiivinen esimerkki myös naisten osallistumisen osalta. Naiset olivat tiiviisti mukana rauhanprosessin eri vaiheissa.
– Kolumbian konfliktin 8 miljoonasta uhrista noin puolet on naisia. Hallituksen ja Farcin naisedustajat olivat neuvotteluissa monista asioista samaa mieltä ja ymmärsivät toisiaan, koska tunsivat konfliktin vaikutukset naisten näkökulmasta, Alba totesi.
– On tärkeää, että naiset ovat rauhanprosesseissa keskustelemassa kaikista samoista asioista kuin miehet, myös taloudesta ja aseistariisunnasta. Kun naiset ovat mukana rauhanprosesseissa, on tutkitusti 35 prosenttia todennäköisempää, että rauhansopimukset kestävät vähintään 15 vuotta, kertoi Stude.
Stude kertoi, että Kolumbialla ei tällä hetkellä vielä ole omaa kansallista toimintaohjelmaa naisista, rauhasta ja turvallisuudesta. Sellainen voisi olla hyvä tehdä tulevaisuudessa.
Miten rauhaa ylläpidetään?
Lähetysseuran Pakkanen on haastatellut Kolumbian maaseudulla Chocossa maansa menettäneitä maan sisäisiä pakolaisia.
–Kolumbian eriarvoisuus hätkähdytti. Pääkaupunki Bógota oli moderni kaupunki, mutta Chocossa monella ihmisellä oli kodissaan maalattia ja he elivät ilman sähköä. Tieverkkoa ei ollut, ja ihmiset liikkuivat paikasta toiseen itse tekemillään puukanooteilla. Eriarvoisuus ruokkii myös sissiryhmiä. Jotta rauhassa onnistuttaisiin, näille ihmisille on osoitettava, miten rauhansopimus heitä konkreettisesti hyödyttää, Pakkanen sanoi.
Farc on sopinut luovuttavansa aseet 30.5. mennessä. Aseiden luovutusta ei todennäköisesti kuitenkaan saada tehtyä määräajassa, ja Farc ja hallitus neuvottelevat nyt määräajan jatkamisesta.
– Aseiden luovuttamisen jälkeen Farcin taistelu jatkuu poliittisen osallistumisen kautta. Osalle kolumbialaisista tämä on ollut vaikea hyväksyä. Haasteena onkin, miten yhteiselo sujuu, kun Farcin sissit palaavat elämään tavallista elämää kotiseuduilleen, Alba sanoi.
Pakkanen ja Alba olivat samaa mieltä siitä, että kansainvälisen yhteisön tuki ja sitoutuminen ovat tärkeää, sillä rauhanprosessi ei pääty sopimukseen vaan ratkaisevaa on sen toimeenpano ja vakautta rakentavat toimet rauhansopimuksen allekirjoittamista seuraavina viitenä vuotena.
– Kansainväliseltä yhteisöltä tarvitaan myös taloudellista tukea. On huolestuttavaa, että Yhdysvaltain presidentti Trump on vähentämässä tukea Kolumbialle, Pakkanen kertoi.
– Lähetysseura on tehnyt tärkeää työtä Chocossa erityisesti maanomistuskysymyksissä. Järjestöjen läsnäolo on tärkeää. Järjestöjen kasvot ovat erilaisia muihin toimijoihin nähden. Niillä on mahdollisuus suojella yhteisöä ja myös ex-taistelijoita, Alba pohti.
Suomen Lähetysseura tukee Kolumbian rauhanrakennusta yhteistyössä kumppaneittensa Luterilaisen Maailmanliiton ja Kolumbian luterilaisen kirkon kanssa.
Teksti: Minna Havunen
Tue Lähetysseuran toivon työtä eri puolilla maailmaa.
