– Lähetysseuran tukema uusi kummihanke Onnellinen lapsi Angolassa tähtää siihen, että päiväkotien lapset voisivat aloittaa koulunkäynnin. Henkilötodistuksen hankkiminen on tärkeää, sillä ilman sitä ei voi aloittaa koulua, kertoo opettajana ja tiedottajana Angolassa toimiva Teija Lievonen. Lähetysseura toimii yhdessä angolalaisen lasten oikeuksia edistävän ATOS-kansalaisjärjestön kanssa.
Teija Lievonen on käynyt tapaamassa naisia, joiden lapsia on hankkeenpäiväkodeissa Lubangossa, maan toiseksi suurimmassa kaupungissa. Teija kertoo kohtaamisista:
– Laskeudumme päällystetyltä tieltä avolava-autolla yhä syvemmälle köyhään kaupunginosaan. Tiet ovat kapeita ja muhkuraisempia kuin perunapelto. Sateet ovat synnyttäneet syviä juovia hiekkatiehen, ja tiukkoja käännöksiä on tehtävä sik-sakina.
Tiellä puikkelehtii ihmisiä, koiria ja kanoja. Talot ovat maatiilistä rakennettuja pieniä huoneita. Pihat on rajattu tiilillä tai aaltopelleillä. Yhdessä huoneessa asuu perhe, pihapiirissä toinen. Yhteinen keittiö ja olohuone ovat pihalla.
Elisia Felicia Lucasin (40) pojat João ja Maravilho Barros käyvät koulua. Tytär Regina Tanga (4) ja lapsenlapsi Aurora Domingas (5) ovat Onnellinen lapsi -hankkeen päiväkodissa Calumbiron keskuksessa. Elisia on saanut sieltä myös lääkkeitä lapsille ja apua heidän rekisteröintiinsä.
Julkisten palveluiden piiriin, kouluunkin, pääsee vain virallisesti rekisteröitynä. Henkilötodistus puuttuu arviolta 95 prosentilta alle viisivuotiaista. Sen saadessaan lapsi tulee ikään kuin näkyväksi.
Rekisteröinti on vaikeaa ja kallista
Maaseudulla eläville rekisteröinti ei ole ollut tarpeellista eikä ihmisillä ei ole siitä tietoa. Synnytyssairaaloissa rekisteröintiä mainostetaan, mutta yleensä synnytetään kotona. Rekisteröinti on myös kallista, ja sitä varten on osattava käydä toimistoissa ja antaa tarvittavat liitteet.
Elisia on saanut yhteisökeskuksessa lukutaito-opetusta ja oppinutkin lukemaan. Hän osallistuu siellä myös luennoille, jumalanpalveluksiin ja raamattutunneille.
Lourdes Ndjaukalla (47) on seitsemän lasta ja viisi lastenlasta. Hän asuu kahden lapsensa ja viisivuotiaan lapsenlapsensa kanssa. Nuorimmainen omista lapsista opiskelee 10. luokalla, ja hän käy Onnellinen lapsi -iltapäiväkerhossa. Lapsenlapset ovat päiväkodissa.
Töitä ei ole tarjolla. – Miten huolehdit lapsista, jos ei ole teetä eikä leipää?, Lourdes kysyy. – Olin joskus kodinhoitajana, mutta työnantaja ei aina maksanut palkkaa.
Isoäiti oppi itsekin kirjoittamaan
Lourdes tutustui Onnellinen lapsi -ohjelmaan, kun työntekijät kiersivät kodista kotiin kertomassa siitä. Lourdes sai heiltä myös apua lasten rekisteröintiin. Hän itse on oppinut keskuksessa lukemaan ja kirjoittamaan. Hän on saanut myös ruoka-apua ja rahallista tukea. Apua voi saada myös lääkärissä käyntiin.
Elisian tavoin Lourdes osallistuu keskuksessa jumalanpalveluksiin ja raamattupiiriin. – Tässä kaupunginosassa on paljon rikollisuutta, ja elämä on turvatonta, hän sanoo. – Tarvitsemme rukousta ja Jumalan Sanaa.
Tapaamani naiset elävät hetkessä. Tulevaisuutta ei mieli uskalla tavoitella. Kunhan tästä päivästä selvitään. Vienoissa hymyissä näen kuitenkin toivon pilkahduksen. Ison osan elämästään lukutaidottomana elettyään naiset ovat päässeet opiskelemaan lukemista ja kirjoittamista. Tämä antaa heille omanarvontuntoa ja kokemuksen siitä, että hekin voivat oppia. Heille perheineen avautuu uusia ovia.
Teksti Teija Lievonen
Koulun kynnys matalammaksi
Onnellinen lapsi -hanke edistää lasten oikeuksien toteutumista. Lähetysseura toimii yhdessä ATOS-kansalaisjärjestön kanssa. Työ tavoittaa lähes 3000 ihmistä. Hankkeen kolme keskusta sijaitsevat Lubangon köyhillä asuinalueilla. Ensisijaisina avun saajina ovat lapset, jotka kuuluvat riskiryhmään äärimmäisen köyhyyden tai väkivallan vuoksi.
Turvallinen paikka oppia
Tavoitteena on hankkia 3–5-vuotiaille henkilötodistus kouluun pääsyä varten. Onnellinen lapsi -päiväkodeissa on turvallinen oppimisympäristö, esikouluopetusta ja päivittäiset ateriat. Opetus tapahtuu portugaliksi, joka on useimmille lapsille vieras kieli. Portugali on Angolan koulukieli. Sen harjoittelu kolme vuotta ennen kouluun menoa helpottaa koulunkäynnin aloittamista.
Vuoden 2018 alussa 130 iältään 3–6-vuotiasta lasta aloitti päiväkodeissa. Maksu on 1,40 euroa lapselta kuukaudessa. Tänä vuonna on saatu koulupaikka 30:lle 6–8 vuotiaalle. Heille järjestetään myös vapaa-ajan toimintaa, kuten musiikkia ja urheilua, ja heitä tuetaan läksyjen teossa. Hankkeeseen kuuluu myös terveysohjelma.
Koulu on ilmainen, mutta koulupuku ja tuoli maksavat kumpikin noin 4 euroa. Reppu, vihko, kynä ja kumi maksavat 3–8 euroa. Rutiköyhille perheille tämäkin on liikaa.
